Georgia – Wikipedia

Georgia – Wikipedia
Siirry sisältöön
Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Muita merkityksiä luetellaan
täsmennyssivulla
Georgia
საქართველო
Sakartvelo
lippu
vaakuna
Georgian sijainti
Valtiomuoto
tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Mikheil Kavelašvili
Irakli Kobakhidze
Pääkaupunki
Tbilisi
(hallinnollinen)
Kutaisi
(lainsäädännöllinen)
41°43' N, 44°47' E
Muita kaupunkeja
Batumi
(183
200 as.)
Rustavi
(127
200 as.)
Kutaisi
(125
600 as.)
Gori
(42
600 as.)
Poti
(41
200 as.)
Zugdidi
(40
100 as.)
Pinta-ala
yhteensä
69
700 km²
sijalla
119)
josta sisävesiä
ei merkittävästi
Väkiluku (2024)
694
600
sijalla
132)
väestönkasvu
0,2
% (2020)
Viralliset kielet
georgia
Valuutta
lari
GEL
BKT
(2013)
yhteensä
14,34 mrd. USD
sijalla 114
per asukas
857 USD
HDI
(2019)
0,812
sijalla 61
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
maatalous
13,1
teollisuus
29,3
palvelut
57,6
Aikavyöhyke
UTC+4
kesäaika
ei käytössä
Itsenäisyys
Kuningaskunta
Demokraattinen tasavalta
Neuvostoliitosta
1008
26. toukokuuta
1918
9. huhtikuuta
1991
Lyhenne
GE
ajoneuvot
GE
lentokoneet
4L
Kansainvälinen
suuntanumero
+995
Tunnuslause
Dzala ertobašia
suom
. Voima on yhtenäisyydessä)
Kansallislaulu
Tavisupleba
Edeltäjä(t)
Georgian sosialistinen neuvostotasavalta
Lähde:
Infobox OK
Nimi-testi OK
Georgia
georg.
საქართველო
Sakartvelo
), aiemmin suomeksi
Gruusia
ja vuosina 1990–1995
Georgian tasavalta
, on valtio
Kaukasiassa
Itä-Euroopan
ja
Aasian
rajalla. Georgia rajautuu pohjoisessa
Venäjään
, etelässä
Turkkiin
Armeniaan
ja
Azerbaidžaniin
ja lännessä
Mustaanmereen
. Maan pohjoisrajalla kohoaa
Iso-Kaukasus
. Georgian lainsäädännön mukainen pääkaupunki on
Kutaisi
ja hallinnollinen
Tbilisi
. Maan suurin etninen ryhmä on
georgialaiset
, ja 83,4 prosenttia kansasta on
ortodokseja
Antiikin aikana Georgian aluetta hallitsivat kaksi kuningaskuntaa,
Kolkhis
ja
Iberia
. Niistä jälkimmäinen oli yksi ensimmäisistä
kristinuskon
virallistaneista valtioista 300-luvun alussa ja muodosti ytimen, jonka ympärille yhdistynyt
Georgian kuningaskunta
muodostui 1000-luvulla. Poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen kukoistuskauden jälkeen kuningaskunta taantui 1200-luvulla ja hajosi lopulta useiksi kuningas- ja ruhtinaskunniksi 1500-luvulla. Kolme vuosisataa kestäneen
osmanien
ja
Persian
valtakuntien hegemonian jälkeen Georgia liitettiin
Venäjän keisarikuntaan
1800-luvun alussa. Georgia itsenäistyi jälleen vuonna 1991.
Neuvostoliiton
hajoamisen jälkeisiä vuosia leimasivat
sisäinen konflikti
ja taloudelliset vaikeudet. Georgian tilanne alkoi vakautua vähitellen vuonna 1995 ja parani verettömän vallanvaihdon, niin kutsutun
ruusuvallankumouksen
jälkeen vuonna 2003.
Georgia kärsii kuitenkin edelleen ratkaisemattomista konflikteista
Abhasiassa
ja
Etelä-Ossetiassa
. Väkiluku, noin 3,7 miljoonaa, ilmoitetaankin ilman näitä alueita.
Väestönkasvu
on negatiivinen. Suhteet naapurimaahan Venäjään ovat pysyneet huonoina näiden kiistojen ja Georgian
Nato
-jäsenhakemuksen vuoksi.
10
Georgian valtionpäämies on
presidentti
, mutta presidentin valtaoikeuksia on 2000-luvulla selvästi karsittu. Georgia on
edustuksellinen demokratia
ja
yhtenäisvaltio
. Se on
Yhdistyneiden kansakuntien
Euroopan neuvoston
Maailman kauppajärjestön
Mustanmeren talousjärjestön
ja
GUAMin
jäsen.
Maa on ilmaissut halunsa liittyä Natoon ja
Euroopan unioniin
11
Georgian pääministeri
Irakli Garibašvili
allekirjoitti Euroopan unionin jäsenhakemuksen 3. maaliskuuta 2022.
12
Nimi
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Georgian nimi
Georgian eri nimien alkuperistä on useita eri teorioita. Maan omakielinen nimi on
Sakartvelo
ja georgialaisten omakielinen nimitys
kartveli
. Nimet ovat peräisin
Kartlin
historialliselta alueelta. Kartli, joka tunnettiin antiikin lähteissä nimellä
Iberia
, on Georgian suurin vanha provinssi maan itäosassa. Historiallisen perinteen mukaan se on saanut nimensä kaikkien georgialaisten myyttiseltä kantaisältä
Kartlosilta
. Nykytutkimus on esittänyt nimestä useita eri hypoteeseja. Ensimmäisen mukaan nimi vastaisi useiden muiden kielien ″aidattua paikkaa” tai "linnoitusta" tarkoittavaa sanaa, kuten georgian lähisukukielessä
mingrelissä
karti
(″kesäaitaus”),
osseetissa
kart
(″piha”),
persiassa
gerd
(″kaupunki”) tai
englannissa
garden
(″puutarha”, ″piha”).
Kartlis tskhovreba
-kronikan mukaan nimi Kartli annettiin ensimmäiseksi historiallisen
Mtskhetan
yläpuoliselle vuorelle, jonne Kartlos-päällikkö ″...perusti ensin linnoituksia... ja rakensi sinne talon... ja tuota vuorta kutsuttiin nimellä Kartli, kunnes
Armazin
kuva pystytettiin sinne, mistä lähtien koko Kartlin alue sai tuon nimen”. Vuori oli yksi georgialaisten heimojen muinaisista keskuksista.
13
Nimen Georgia on Euroopassa nähty perinteisesti saaneen alkunsa joko kreikan maanviljelijää tarkoittavasta sanasta
geōrgos
kreik.
γεωργος
) tai sitten
Pyhältä Yrjöltä
(Georgios), joka on Georgian suojeluspyhimys ja jonka kultti on paikoin ollut hyvinkin vahva.
13
Todennäköisesti Georgia-nimi on kuitenkin peräisin georgialaisten persialais-
arabialaisesta
nimityksestä
gurğ
, joka on myöhemmin muuntunut nykyiseen muotoonsa. Myös venäläinen nimi maalle,
Gruzija
ven.
Грузия
), lienee tullut persiasta, ja sitä on käytetty venäjässä jo ainakin 1300-luvulla. Venäjästä lainattua muotoa
Gruusia
on käytetty myös Suomessa Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Persian nimet
gurğ
ja
gurğān
ovat peräisin muinais- ja keskipersian sanoista
vrkān
ja
waručān
, jotka liittyvät indoeurooppalaisten kielten
sutta
tarkoittavaan juureen. Myös
muinaisarmeniassa
Georgiasta käytetyt nimet
veria
ja
virk
olisivat peräisin samasta juuresta, kuten mahdollisesti myös sanan
Iberia
juuri
ber
. Myös omakielisen Kartli-nimen voidaan selittää tulleen samasta juuresta. Georgia tarkoittaisi siis susien maata – susi oli
georgialaisessa mytologiassa
myyttinen toteemieläin ja heimojen esi-isä. Myös kaksi muuta georgialaista ja georgialaisten nimeä,
Guria
ja Eguri tai Egeri (eli
Egrisi
), näyttävät olevan peräisin sutta tarkoittavasta juuresta.
14
Maantiede
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Yleistä
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Svanetia
on yksi Georgian vuoristoalueista.
Alazanin
jokilaakso sijaitsee Kakhetin alueella Georgian itäosassa.
Georgia sijaitsee
Euroopan
ja
Aasian
rajalla. Eri määritelmissä maa lasketaan kuuluvaksi joko Eurooppaan, Aasiaan tai molempiin. Yleisessä määritelmässä maanosien välinen raja kulkee
Kaukasusvuoriston
vedenjakajaa pitkin, jolloin Georgia kuuluu lähes kokonaisuudessaan Aasiaan. Joissakin määritelmissä raja kulkee Georgian halki, ja jotkut määritelmät
15
lukevat Georgian osaksi Eurooppaa yhdessä muiden Kaukasian valtioiden kanssa. Georgian historialliset, uskonnolliset ja kulttuuriset siteet Eurooppaan ovat olleet vahvat: ensin antiikin aikana
Kreikkaan
ja
Roomaan
, keskiajalla
Bysanttiin
ja myöhemmin
Venäjään
. Georgia on
Euroopan neuvoston
jäsen.
16
Georgian
topografia
on vaihteleva. Sen hallitsevin piirre on vuoret, ja vuoristoalueet muodostavatkin jopa 85 prosenttia Georgian pinta-alasta. Maan pohjoisosassa kohoaa
Iso-Kaukasus
, joka muodostaa luonnollisen rajan Georgian ja Venäjän välille. Kaukasuksen korkeimmat huiput Georgiassa ovat
Škhara
(5
200 metriä) Georgian ja Venäjän rajalla sekä
Kazbek
(5
037 metriä) kokonaan Georgian puolella. Monet huiput ovat yli 4,5 kilometrin korkuisia. Maan etelärajalla on matalampi
Pieni-Kaukasus
, jonka huiput eivät juuri kohoa kolmea kilometriä korkeammalle. Kaukasus-vuoristot yhdistää toisiinsa
Suramin vuorijono
, joka jakautuu
Likhin
ja
Meskhetin
vuorijonoihin. Se jakaa maan kahteen osaan. Vuorijonon länsipuolella
Mustanmeren
rannikolla avautuu hedelmällinen
Kolkhiin alanko
. Maan vuoristoisuus on luonut kulttuuri- ja kielieroja eristämällä alueita toisistaan.
17
18
Georgian alueella on noin 25
000 jokea, jotka laskevat joko Mustaanmereen lännessä tai
Kaspianmereen
idässä. Merkittävin joki on Tbilisin läpi virtaava
Mtkvari
(Kura), joka saa alkunsa Turkista ja virtaa itäisen Georgian kautta Kaspianmereen. Muita tärkeitä jokia maan itäosassa ovat Mtkvariin laskeva
Aragvi
ja
Kakhetin
alueen läpi virtaavat
Iori
ja
Alazani
, jotka myös liittyvät Mtkvariin
Azerbaidžanin
puolella. Länsi-Georgian pisin joki on
Rioni
, joka saa alkunsa Kaukasukselta ja laskee Mustaanmereen
Potin
kaupungissa. Lännen hedelmällisen alueen läpi virtaavat myös
Enguri
Abhasian
rajalla ja
Kodori
kokonaan Abhasian puolella. Kaukasukselle luonteenomaisia ovat syvät, jokien uurtamat laaksot.
17
18
Järviä Georgiassa on noin 860. Niistä tunnetuimpiin kuuluvat
Paravani
maan eteläosassa ja Kaukasian syvin järvi
Ritsa
Abhasiassa.
19
Georgialla on rajaa yhteensä 1
461 kilometriä. Pisin yhteinen raja on Venäjän kanssa, 723 kilometriä. Georgia rajautuu Venäjän
Krasnodarin aluepiiriin
sekä
Karatšai-Tšerkessian
Kabardi-Balkarian
Pohjois-Ossetia-Alanian
Ingušian
Tšetšenian
ja
Dagestanin
tasavaltoihin. Rajaa Azerbaidžanin kanssa on 322 kilometriä, Armenian kanssa 164 kilometriä ja Turkin kanssa 252 kilometriä. Georgian rannikon pituus on yhteensä 310 kilometriä.
17
Ilmasto
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Šatilin
laakso sijaitsee
Khevsuretin
vuoristoalueella.
Bordžomi-Kharagaulin kansallispuisto
Georgian keskiosassa on maan suurin luonnonsuojelualue.
Georgian ilmasto vaihtelee Mustanmeren rannikon
subtrooppisista
olosuhteista maan itäosien
mantereisempaan ilmastoon
. Kaukasusvuoristo suojaa maata pohjoisen kylmiltä ilmamassoilta, joten lännen lämmin ilma pääsee vapaasti virtaamaan Mustaltamereltä lännen alangolle. Lännessä ilmasto onkin kostea ja sademäärät yltävät 1
000–2
000 millimetriin,
Batumissa
jopa 2
500 millimetriin vuosittain. Talven keskilämpötila on 5 celsiusastetta ja kesän 22 astetta. Vuotuinen lämpötilan keskiarvo on Georgiassa 12,7
°C. Ilmastovyöhykkeet riippuvat korkeudesta ja etäisyydestä Mustaltamereltä. Koska vuoret erottavat Mustanmeren maan itäosista, ilmasto on mantereisempi ja sademäärät huomattavasti pienempiä, keskimäärin 560 millimetriä vuodessa
20
. Talven keskilämpötila on 2–4 celsiusastetta ja kesän 20–24 astetta. Kaakon puolikuivalla tasangolla ja korkeilla ylämaa-alueilla on omat mikroilmastonsa: vuorilla sademäärät voivat nousta kaksi kertaa suuremmiksi kuin maan itäosassa keskimäärin. Korkeimmat vuorenhuiput ovat jatkuvasti lumen peittämiä.
18
17
20
Kasvillisuus ja eläimistö
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Vaihtelevien luonnonolojen ansiosta Georgiassa on runsaasti eläin- ja kasvilajeja. Metsät peittävät noin 40 prosenttia Georgian pinta-alasta ja sijaitsevat pääosin maan länsiosassa ja vuoristoalueilla. Idässä metsät ovat harvinaisempia ja kasvillisuus pääosin matalampaa pensaikkoa ja ruohikkoa. Metsäraja on noin 2
300–2
500 metrin korkeudella merenpinnasta. Valtaosa metsistä koostuu
pyökistä
tammesta
valkopyökistä
kastanjasta
saarnista
vaahterasta
ja muista vastaavista lehtipuista. Alle viidesosa metsistä on havumetsiä, jotka kasvavat yleensä 900–2
150 metrin korkeudella merenpinnasta. Puurajan yläpuolella on
alppiniittyjä
, eteläisillä ylängöillä taas
arokasvillisuutta
Kosteikkokasvillisuutta
on kaikilla korkeuksilla, mutta suurimmat alueet sijaitsevat Mustanmeren rannikolla. Alavat alueet on otettu tehokkaasti ihmisen käyttöön maanviljelysalueiksi.
17
21
22
Georgiasta tunnetaan yli 4
000 kasvilajia, joista kaksi ja puoli tuhatta on vesikasveja. Kaukasian alueen 6
000 kasvilajista yhteensä 1
600 on alueelle kotoperäisiä. Sienilajeja on seitsemän tuhatta. Nisäkäslajeihin kuuluvat vuoristoalueilla
murmelit
kubaninturi
sekä
gemssi
ja metsissä esimerkiksi
susi
kettu
mäyrä
ja
hirvieläimet
. Nisäkäslajeja Georgiassa on 105, lintuja 322, matelijoita 52, sammakkoeläimiä 13 ja kaloja 84.
17
23
Ympäristönsuojelu
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Koska ihmiset ovat asuttaneet Kaukasian aluetta huomattavan kauan, heillä on ollut merkittävä vaikutus alueen luontoon ja enää murto-osa Georgian alueesta on luonnontilassa. Parhaiten ovat säästyneet korkeimmat alueet ja luoksepääsemättömät rotkot. Neuvostoaikana Georgia kärsi vakavista ympäristöongelmista, jotka johtuivat raskasta teollisuutta suosivasta politiikasta, joka ei ottanut huomioon ympäristökysymyksiä. Ympäristön tila kärsi myös 1990-luvun alun kriisistä. Suuri osa laidunmaista kärsii
eroosiosta
ja salametsästys on lisääntynyt 1990-luvulla. Ilman saastuminen on vaivannut suuria kaupunkeja, erityisesti
Rustavia
, ja Mtkvari-joki sekä Mustanmeren alue ovat kärsineet saasteista. Myös vuonna 2006 valmistuneen
Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputken
ympäristövaikutukset ovat aiheuttaneet huolta.
24
17
Ensimmäinen luonnonsuojelualue perustettiin Georgiaan vuonna 1912. Suojelualueet muodostavat lähes seitsemän prosenttia maan pinta-alasta, ja 75 prosenttia niistä on metsän peitossa.
25
Kansallispuistoista suurin on
Bordžomi-Kharagaulin kansallispuisto
, joka perustettiin vuonna 1995 ja avattiin virallisesti 2001.
26
Georgia kartalla
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgia
Tbilisi
Kutaisi
Batumi
Rustavi
Zugdidi
Gori
Poti
Samtredia
Khašuri
Zestaponi
Senaki
Marneuli
Telavi
Akhaltsikhe
Kobuleti
Ozurgeti
Tsqaltubo
Kaspi
Gardabani
Tšiatura
Tqibuli
Bordžomi
Suhumi
Tskhinvali
Gagra
Adžaria
Abhasia
Etelä-Ossetia
Musta-
meri
Kura
Kura
Rioni
Enguri
Škhara
5200 m
Kabzek
5034 m
Venäjä
Armenia
Azerbaidžan
Turkki
Suurimmat
kaupungit
milj.
as.
100
000-300
000
as.
30
000-100
000
as.
10
000-30
000
as.
Georgia ja sen yli 12
000 asukkaan kaupunkien sijainti (2014). Separatististen, osin Venäjän kontrolloimien
Abhasian
ja
Etelä-Ossetian
kaupungit on esitetty puna-sinisin värein.
Georgian kartta (2008), jossa kiistanalaiset Abhasian ja Etelä-Ossetian alueet on korostettu.
Kaukasian alueen muinaiset valtiot 1700-luvun kartalla.
Armenia, Kolkhis, Iberia ja Albania vuoden 1907 kartassa.
Georgia satelliittikuvassa toukokuussa 2003.
Historia
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Georgian historia
Esihistoriasta antiikkiin
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Arkeologiset löydöt kertovat Georgian alueella jo viidennellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua vallinneesta
neoliittisesta
kulttuurista.
18
Useat nykytutkijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että nykyisten georgialaisten esi-isät asuivat
Etelä-Kaukasiassa
jo neoliittisella kaudella. 2000-luvulta eaa. alkaen alue selviytyi useiden eri kansojen, kuten
heettien
kelttien
ja
meedialaisten
invaasioista. 600-luvulle eaa. mennessä Georgiaan oli muodostunut kaksi ydinaluetta,
Kolkhis
Mustanmeren rannalle ja
Iberia
sen itäpuolelle.
27
Kolkhiin kuningaskunnasta on mainintoja jo 500-luvun puolivälistä eaa. ja Iberian kuningaskunta alkoi hallita alle sata vuotta myöhemmin.
Kreikkalaiset
perustivat Kolkhiin rannikolle lukuisia kauppasiirtokuntia.
27
Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. molemmat valtiot joutuivat
Rooman
vaikutuspiiriin, vaikka iberialaiset säilyttivätkin perinteiset kulttuuriyhteytensä
Persiaan
. Roomalaiset varuskuntien ja virkamiehien läsnäololla oli kauaskantoinen vaikutus alueen yhteiskuntaan ja talouteen. Rooman taantuessa ajanlaskun alun jälkeen
sassanidien
Persian ja siten myös
zarathustralaisuuden
vaikutus Georgian itäosissa kasvoi.
28
Ajanlaskun alun vuosisatoina Georgian historiaa leimasivat Persian ja
Itä-Rooman
, myöhemmin
Bysantin
, väliset sodat. 200-luvulla Kolkhiin seuraaja, Rooman
Lazican
(Egrisin) provinssi vähitellen itsenäistyi ja selviytyi itsenäisenä 500-luvulle saakka. 300-luvun alussa sekä Iberia että Egrisi omaksuivat valtionuskonnokseen
kristinuskon
, mikä sitoi Georgian alueen vuosisatojen ajaksi Bysantin läntiseen kulttuuripiiriin. Iberia joutui kuitenkin pian Iranin hegemonian alle. Kuningasvalta lakkautettiin 500-luvulla ja Iberiaa hallitsivat
ruhtinaat
800-luvulle saakka.
27
Arabit
valloittivat maan pääkaupungin
Tbilisin
vuonna 645 ja perustivat sinne
emiraatin
, mutta Iberia säilyi siitä huolimatta huomattavan itsenäisenä arabien määräysvallasta.
18
800-luvun vaihteessa Egrisin bysanttilaisten nimittämä kuvernööri kapinoi isäntiään vastaan ja perusti Länsi-Georgiaan itsenäisen
Abhasian kuningaskunnan
. Samoihin aikoihin armenialaislähtöinen
Bagrationi
-dynastia käytti hyödykseen Bysantin ja kalifaatin heikkoa tilaa ja nousi valtaan
Tao-Klardžetin
alueella Iberian eteläosassa. Georgian yhdistyminen alkoi dynastian johdolla.
28
29
Keskiaika
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Kuningas Davit IV
Gelatin luostarin
seinämaalauksessa.
Georgia yhdistyi 1000-luvun alussa kuningas
Bagrat III:n
johdolla. Seuraavan vuosisadan aikana kuningas
Davit IV
voitti
seldžukkitturkkilaiset
Didgorin taistelussa
, ajoi arabit Tbilisistä ja laajensi valtakuntaansa etelään
Armeniaan
. Georgia nousi alueelliseksi suurvallaksi, joka piti vasalleinaan
Trebizondin keisarikuntaa
Mustanmeren rannalla ja
Širvania
Kaspianmerellä. Georgian keskiajan
feodaalinen
järjestelmä ja kulttuurinen renessanssi saavuttivat huippunsa 1200-luvun vaihteessa kuningatar
Tamarin
hallituskaudella. Bysantin valtakunnan häviö
neljännessä ristiretkessä
vuonna 1204 teki Georgiasta voimakkaimman kristityn valtion itäisen Välimeren alueella, ja aikakautta onkin nimitetty Georgian ″kulta-ajaksi”.
28
18
30
Menestyskausi päättyi äkillisesti
mongolien hyökkäyksiin
1200-luvun alkupuolella. Georgia taantui mongolien vasallivaltioksi, mutta 1300-luvulla kuningas
Giorgi V
lopetti veron maksamisen mongoleille ja palautti Georgian aiemmat rajat. Kuitenkin vuosisadan lopussa Georgia tuhoutui pahoin
Timur Lenkin hyökkäyksissä
eikä toipunut koskaan ennalleen. Kun turkkilaiset valtasivat
Konstantinopolin
vuonna 1453, maa joutui yhä pahemmin eristyksiin.
28
31
Yhdistyneen Georgian viimeinen kuningas oli
Aleksandre I
. Hänen jälkeensä maa jakautui useisiin kuningas- ja ruhtinaskuntiin. Georgiasta tuli yksinäinen, islamilaisten valtioiden ympäröivä, hajautunut kristitty enklaavi. Bagrationi-dynastia jakautui kolmeen haaraan, jotka hallitsivat
Imeretissä
Kartlissa
ja
Kakhetissa
. Hajanainen Georgia ei kyennyt vastustamaan
osmanien valtakunnan
ja
safavidien Persian
valtapyrkimyksiä Kaukasiassa. Bagrationi-kuninkaat alkoivat kuitenkin 1700-luvulla saada vaikutusvaltaansa takaisin Persian nimellisen vallan alla, ja vuonna 1762 kuningas
Erekle II
yhdisti Kartlin ja Kakhetin uudeksi, itsenäiseksi
Kartli-Kakhetin kuningaskunnaksi
. Georgia kärsi kuitenkin sisällissodista ja
dagestanilaisten
hyökkäyksistä, ja vuoteen 1800 mennessä maan väkiluku oli laskenut alle puoleen miljoonaan. 1700-luvun lopussa
Venäjän
vaikutusvalta Kaukasiassa kasvoi, ja Venäjän joukot miehittivät ajoittain osia Georgiasta. Vuonna 1795 persialaiset tuhosivat Tbilisiä, ja vuonna 1799 kuningas
Giorgi XII
pyysi suojelusta Venäjältä kuningaskuntansa pelastamiseksi. Venäjä liitti Kartli-Kakhetin itseensä kahden vuoden kuluttua. Länsi-Georgian itsenäisiksi jääneet ruhtinaskunnat kokivat saman kohtalon 1800-luvun kuluessa.
18
31
Osana Venäjää
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Tbilisi 1800-luvun puolivälissä.
Georgian parlamentti julistaa maan itsenäiseksi vuonna 1918.
Vaikka liitos Venäjään merkitsi itsenäisyyden menetystä ja
Georgian ortodoksisen kirkon
autokefalia lakkautettiin vuonna 1811, liitos avasi myös uuden ikkunan Eurooppaan ja vakautti maan tilanteen. Puolessatoista vuosisadassa Georgian väkiluku kasvoi kahdeksankertaiseksi.
28
Maan hallinto järjestettiin venäläisen mallin mukaan. Tyytymättömyys uutta isäntää kohtaan johti kuitenkin kansannousuihin jo vuonna 1812 ja uudelleen 1820-luvun alussa sekä vuonna 1832 epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, joka päätti toiveet Bagrationi-dynastian uudesta valtaannoususta.
32
Georgia alkoi 1800-luvun puolivälissä teollistua, ja samalla vanhan aateliston ja feodaalijärjestelmän merkitys väheni. Kulttuurin ja koulutuksen elpyminen merkitsi kansallisen tietoisuuden uutta heräämistä ja akateemista kiinnostusta maan menneisyyttä kohtaan.
33
1800-luvun lopun vuosikymmenet merkitsivät pienimuotoista teollista vallankumousta: rautatie Tbilisistä
Potiin
avattiin vuonna 1872, muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin kiihtyi ja pääkaupungin väkiluku kaksinkertaistui.
Panslavismi
toi mukanaan venäläistämistoimia, joita vastustavan isänmaallisen liikkeen johtajaksi nousi
Ilia Tšavtšavadze
34
1800-luvun lopun poliittinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kehitys loivat pohjan vuosisadan alun vallankumouksille ja Georgian itsenäisyydelle. Huomattavaan asemaan maan poliittisessa evoluutiossa nousi
marxilainen
liike. Sen johtohahmoihin kuului
Noe Žordania
, joka nousi
menševikkisiiven
johtoon sosiaalidemokraattien jakautumisen jälkeen. Hänen vastustajiinsa kuului
bolševikkien
Josif Stalin
18
Vuoden 1905
vallankumouksen
jälkeen Žordanian menševikit jäivät hallitsevaan asemaan Georgiassa.
35
Vuoden 1917 vallankumouksissa keisarikunta kaatui, ja Georgia julistautui
Saksan
suojeluksessa itsenäiseksi lyhytikäisestä
Transkaukasian federaatiosta
seuraavan vuoden toukokuussa. Vuonna 1919 järjestetyissä vapaissa vaaleissa menševikit säilyttivät asemansa uuden
Georgian demokraattisen tasavallan
johdossa. Georgia kärsi kuitenkin talousvaikeuksista. Euroopan suurvallat tunnustivat Georgian itsenäisyyden ja
Leninin
Neuvosto-Venäjä
seurasi niitä, mutta jo seuraavana vuonna Venäjän
puna-armeija vyöryi Georgiaan
, maan hallitus joutui pakenemaan ja suuria alueita Georgiasta luovutettiin
Turkille
36
18
Georgialaiset eivät alistuneet uuteen kohtaloonsa, ja sissisotaa miehitysjoukkoja vastaan käytiin useilla alueilla. Vuoden 1924
elokuun kansannousu
epäonnistui: kommunistit surmasivat vähintään 7
000–10
000 henkeä ja karkottivat 20
000
Siperiaan
. Vaikka Leninin
NEP
-politiikka edesauttoi seuraavan vuosikymmenen aikana taloudellista kasvua ja teollistumista, Georgian maatalouden väkivaltainen pakkokollektivisointi 1930-luvun alussa sai aikaan lukuisia kansannousuja ympäri maata. Georgian teollistamista jatkettiin toisen viisivuotissuunnitelman aikana Stalinin nimittämän
Lavrenti Berijan
johdolla. Hänellä oli keskeinen asema Stalinin vuosien 1936–1937
suuressa puhdistuksessa
, joka iski rajusti Georgian jäljelle jääneeseen älymystöön. Georgialaisilla oli merkittävä rooli toisessa maailmansodassa, mutta Stalinin terrori jatkui vielä sodankin jälkeen.
37
Stalinin kuoltua georgialainen nationalismi alkoi vähitellen elpyä.
Nikita Hruštšovin
destalinisaatio
sai aikaan mielenosoituksia, jotka neuvostojoukot
murskasivat väkivalloin
Tbilisissä vuonna 1956. Silti 1950-luvulta lähtien Georgia oli suhteellisen varakas ja vakaa alue, joka hyötyi suuresti toimivasta maataloudesta, matkailusta ja maassa suunnitelmatalouden sivussa harjoitetusta
harmaasta taloudesta
. Se aiheutti
korruptiota
, jonka kitkijänä tunnetuksi tullut
Eduard Ševardnadze
nimitettiin 1970-luvun alussa Georgian kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Neuvostovalta ja nationalismi kohtasivat toisensa seuraavan kerran vuonna 1978, kun Moskova halusi lakkauttaa georgian kielen virallisen aseman mutta joutui perääntymään
suurmielenosoitusten jälkeen
. Ševardnadze luovi menestyksekkäästi 1970- ja 1980-luvuilla georgialaisten toiveiden ja Neuvostojohdon vaatimusten välissä, ja hänet nimitettiin Neuvostoliiton ulkoministeriksi vuonna 1985.
Mihail Gorbatšovin
glasnost
-politiikka rohkaisi nationalistisia voimia, jotka saivat pontta
huhtikuun 9. päivän tragediasta
vuonna 1989, kun neuvostojoukot hajottivat jälleen Tbilisissä rauhallisen mielenosoituksen väkivalloin. Kansallismielisten johtoon nousi
Zviad Gamsakhurdia
, joka voitti vuonna 1990 pidetyt vaalit. Georgia julistautui itsenäiseksi
kansanäänestyksen
jälkeen seuraavana vuonna.
18
Uusi itsenäisyys
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Mielenosoitus ruusujen vallankumouksessa.
Mikheil Saakašvili ja Yhdysvaltain presidentti
George W. Bush
Gamsakhurdian ja opposition välit kiristyivät kuitenkin nopeasti ja Georgia ajautui
sisällissotaan
. Presidentin eroa vaativiin mielenosoituksiin Gamsakhurdia vastasi pidättämällä oppositiojohtajia ja julistamalla hätätilan. Opposition joukot piirittivät Gamsakhurdiaa ja hänen kannattajiaan parlamenttirakennuksessa ja he joutuivat pakenemaan tammikuussa 1992. Seuraavaksi maan johtoon valittiin Georgiaan palannut Ševardnadze. Gamsakhurdialla oli kuitenkin edelleen merkittävä määrä kannattajia, jotka estivät maan hallitusta saamasta valtaansa osia Länsi-Georgiasta vuosina 1992 ja 1993. Maan tilannetta pahensivat etniset konfliktit
Abhasiassa
ja
Etelä-Ossetiassa
, joiden separatistiliikkeet uhkasivat hajottaa valtion useaan osaan.
Etelä-Ossetian sota 1991–1992
päättyi pääosin venäläisten rauhanturvaajajoukkojen sijoittamiseen alueelle. Samana vuonna Abhasia julistautui itsenäiseksi, ja Georgian hallitus lähetti joukkoja alueelle.
Abhasian sodassa
abhaasijoukot olivat vuoden 1993 syksyyn mennessä ottaneet valtaansa
Suhumin
ja ajaneet yli 200
000 georgialaista alueeltaan.
18
17
Vuonna 1995 Georgia hyväksyi uuden perustuslain ja Ševardnadze valittiin presidentiksi. Vaikka georgialaisia pakolaisia oli aiempina vuosina jo ehtinyt palata Abhasiaan,
uudet levottomuudet
Abhasian ja Georgiaa tukevien joukkojen välillä ajoivat 30
000 henkeä kodeistaan vuonna 1998. Samana vuonna Ševardnadze selvisi murhayrityksestä ja Gamsakhurdian kannattajat armeijassa nousivat kapinaan, joka kuitenkin sammui nopeasti. 2000-luvun alussa arvostelu Ševardnadzen korruptoitunutta hallintoa ja maan huonoa taloudellista tilannetta kohtaan kiihtyi. Vuoden 2003 parlamenttivaaleja arvosteltiin vaalivilpistä. Kymmenet tuhannet opposition kannattajat
Mikheil Saakašvilin
johdolla pakottivat Ševardnadzen eroamaan niin kutsutussa
ruusujen vallankumouksessa
samana vuonna. Saakašvili valittiin presidentiksi suurella äänienemmistöllä vuonna 2004.
17
Vallankumouksen jälkeen
Adžarian
autonomisen alueen johtaja
Aslan Abašidze
ei suostunut tunnustamaan Saakašvilin hallintoa. Mielenosoitukset ja rapautuva kannatus saivat kuitenkin Abašidzen eroamaan.
17
Vuoden 2004 parlamenttivaaleissa Saakašvilin johtama koalitio sai valtaosan parlamenttipaikoista.
17
Hänen hallintonsa aloitti laajamittaiset talousuudistukset, korruption vastaisen taistelun ja prosessin Georgian integroimiseksi
Euroopan unioniin
ja
Natoon
. Uudistukset johtivat nopeaan talouskasvuun. Saakašvili vannoi myös tuovansa Etelä-Ossetian ja Abhasian alueet takaisin Tbilisin hallintaan.
38
39
Kuitenkin vuoden 2007 lopussa opposition järjestämissä
mielenosoituksissa
Saakašvilia syytettiin korruptiosta ja autoritaarisuudesta, ja mielenosoitukset hajotettiin voimatoimin. Saakašvili suostui järjestämään ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotka hän voitti hieman yli 50 prosentin äänimäärällä. Oppositio syytti vaaleja vilpillisiksi, mutta
Etyjin
tarkkailijoiden mukaan havaitut epäsäännöllisyydet eivät olleet tarpeeksi suuria muuttamaan vaalien lopputulosta.
Georgian suhteet naapurimaahan
Venäjään
huononivat jatkuvasti 2000-luvulla. Venäjä vastustaa Georgian Nato-jäsenyyttä, ja Georgia on syyttänyt Venäjää Abhasian ja Etelä-Ossetian separatistien tukemisesta. Vuoden 2008 elokuussa Etelä-Ossetian konflikti kärjistyi lopulta
Georgian ja Venäjän väliseksi sodaksi
. EU:n seuraavana vuonna laatiman raportin mukaan Georgialla oli suuri vastuu väkivaltaisuuksien laukeamisessa. Sotatoimet päättyivät runsaan viikon jälkeen solmittuun tulitaukosopimukseen. Sen jälkeen Venäjä tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisiksi.
40
41
Syyskuun 2012 parlamenttivaalien lähestyessä miljardööri
Bidzina Ivanišvili
rahoitti voimallisesti kuuden oppositiopuolueen muodostamaan
Georgialainen unelma
-koalitiota.
42
Georgialainen unelma voitti enemmistön parlamentissa, Ivanišvilista tuli pääministeri.
43
Seuraavan vuoden presidentinvaalit voitti Ivanišvilin suojatti
Giorgi Margvelašvili
44
jonka seuraajaksi valittiin marraskuun 2018 presidentinvaaleissa hallitsevan puolueen ehdokas
Salome Zurabisvili.
Uusi presidentti on Georgian ensimmäinen naispresidentti. Maassa astui voimaan uusi perustuslaki, joka muutti presidentin viran luonteeltaan seremonialliseksi vähentäen olennaisesti presidentin poliittista valtaa.
45
Kesäkuussa 2019 Georgiassa puhkesi rajuja mielenosoituksia sen jälkeen, kun venäläinen parlamentaarikko oli puhunut Tbilisissä maan parlamentissa ortodoksimaiden yhteisessä kokouksessa. Venäjän vaikutus Georgian politiikkaan on maassa edelleen arka aihe. Venäjällä ja Georgialla ei ole ollut keskinäisiä diplomaattisuhteita sen jälkeen, kun Venäjä tunnusti Georgiasta irtautuneiden Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden.
46
Elokuussa 2019 läntinen sotilasliitto
Nato
piti Georgiassa laajat yhteiset sotaharjoitukset Georgian kanssa. Vaikka Georgiassa valtaa pitävä Georgialainen unelma -puolueliitto on pyrkinyt välttämään samanlaista avointa riitelyä ja vihamielisyyttä Venäjän suuntaan kuin Venäjän vihaama entinen Saakasvilin hallinto, kehittyivät maiden väliset suhteet huonommiksi kuin koskaan aiemmin Saakasvilin hallinnon päättymisen jälkeen.
47
Vuonna 2024 parlamentti sääti lain
ulkomaisista agenteista
. EU ja mielensoittajat protestoivat tätä "venäläislakia" vastaan.
48
Presidentti kumosi sen vetollaan.
49
Georgian oppositio ei hyväksynyt
lokakuun 2024 parlamenttivaalien
tuloksia. Kun maan hallitus lykkäsi EU-liittymisneuvotteluja, EU-jäsenyyden kannattajat lähtivät kaduille
protestoimaan
. Mielenosoittajat ovat ampuneet poliisia ilotulitteilla ja rikkoneet parlamenttitalon ikkunoita, ja poliisi on käyttänyt vesitykkejä. Mielenosoituksia johtava presidentti sanoo kieltäytyvänsä eroamasta toimikautensa päättyessä.
50
Politiikka ja yhteiskunta
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Presidentti
Giorgi Margvelašvili
(vasemmalla) ja Georgialainen unelma -puolueen perustaja
Bidzina Ivanišvili
Poliittinen järjestelmä
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgia on
parlamentaarinen tasavalta
, vielä vuoden 2018 perustuslakiuudistuksiin saakka valtio oli
semipresidentialistinen
tasavalta
51
Lainsäädäntövaltaa harjoittaa yksikamarinen
Georgian parlamentti
. Sillä on 150 jäsentä, jotka valitaan
suhteellisella vaalitavalla
. Järjestelmään siirryttiin vuonna 2024. Sitä ennen osa edustajista oli valittu
enemmistövaalilla
yhden jäsenen vaalipiireistä..
52
53
Kansanedustajat valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan.
54
Toimeenpanovaltaa harjoittaa
presidentti
, jolla on aiemmin ollut laajemmat valtaoikeudet. Vuoden 1995
perustuslain
mukaan presidentti on valtionpäämies ja hänet valitaan korkeintaan kahdeksi viisivuotiskaudeksi. Vuoden 2004 muutos perustuslakiin muutti Georgian
presidentillisestä
semipresidentiaaliseksi maaksi, ja maahan perustettiin
pääministerin
virka. Pääministeri johtaa hallitusta ja sen ministeriöitä, paitsi puolustusministeriötä ja valtion turvallisuusministeriötä, joiden johdossa on presidentti. Hallitus nauttii presidentin luottamusta. Äänestysikäraja on 18 vuotta.
17
Vuoden 2010 muutos perustuslakiin pienensi presidentin valtaa ja kasvatti pääministerin ja parlamentin valtaa edelleen.
40
Pääministeri on hallituksen päämies, ja hänellä on huomattavasti presidenttiä enemmän valtaa. Pääministeriksi valittiin vuoden 2024 vaalien jälkeen
Georgialaisen unelman
Irakli Kobakhidze
. Puolue sai vaaleissa 89 paikkaa parlamenttiin, kun neljä oppositiopuoluetta ja -koalitiota jäivät yhteensä 61 paikkaan. Presidentiksi valittin joulukuussa
Mikheil Kavelašvili
, joka tuli valituksi ensimmäisenä presidenttinä uudella tavalla. Valinnan suoritti 300-henkinen lautakunta, jossa oli mukana edustajia parlamentista, aluehallinnosta ja kunnanvaltuustoista. Aiemmin presidentti oli valittu suoralla kansanvaalilla. Oppositiopuolueet boikotoivat äänestystä, ja väistyvä presidentti
Salome Zurabišvili
kutsui valintaa lainvastaiseksi.
53
Varsinaiset puolueet ovat Georgiassa varsin hajanaisia, ja ne ovat usein sitoutuneita puoluejohtajiensa persoonaan.
55
Georgian poliittisiin ongelmiin kuuluvat instituutioiden heikkous, hauras demokratia, etninen nationalismi ja alikehittynyt puoluejärjestelmä. Vakaata poliittista eliittiä ei ole,
56
ja Georgialaisen unelman valtakaudella pääministeri on vaihtunut viisi kertaa vuosien 2013–2023 aikana.
57
Oppositio on välillä kritisoinut hallitusta ihmisoikeusrikkomuksista, ja hallitus on käyttänyt valtaansa autoritaarisin keinoin.
56
Vuonna 2014
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
antoi Georgialle langettavan tuomion yli 12 vuoden ajalle sijoittuneesta 99 uhrin väkivaltaisesta kohtelusta ja sanallisesta häirinnästä.
58
Vuoden 2024 vaaleja pidetään epärehellisinä, ja esimerkiksi vaalisalaisuus rikkoutui monella äänestyspaikalla, ääntenostaminen oli ilmoituksen mukaan yleistä ja rikolliset väitetysti pelottelivat äänestäjiä.
53
Ulkopoliittisesti Georgia on suuntautunut länteen ja ilmaissut halunsa liittyä Natoon ja Euroopan unioniin. Sekä nykyinen Georgialainen unelma että sen edeltäjä
Mikheil Saakašvilin
ENM-puolue ovat selvästi länsimielisiä.
59
Oikeuslaitos
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgian oikeusjärjestelmä perustuu
säädösoikeuteen
. Korkein oikeusaste on
Georgian korkein oikeus
17
Ylin tuomarineuvosto ehdottaa korkeimman oikeuden tuomarit, ja parlamentti nimittää ne. Tuomarineuvoston jäsenet valitsee pääosin itsenäinen elin, mutta presidentti valitsee yhden jäsenen.
53
Georgiassa on myös
perustuslakituomioistuin
, joka määrittelee, onko uusi lainsäädäntö perustuslain mukaista. Sillä on yhdeksän jäsentä, joiden virkakausi on kymmenen vuotta ja joista presidentti, parlamentti ja korkein oikeus nimittävät kukin kolme.
17
Georgialla on nimellisesti itsenäinen oikeuslaitos, mutta koko sen itsenäisyyden ajan poliitikot ovat yrittäneet vaikuttaa oikeuden päätöksiin. Tilanne on vaikeutunut entisestään 2020-luvulla, kun
Georgialaisen unelman
ja opposition
Yhdistyneen kansallisen liikkeen
välinen konflikti on syventynyt.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous
oli vuonna 2022 huolissaan tuomareiden läpinäkymättömästä valintaprosessista ja epäselvistä vaatimuksista.
51
Asevoimat
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Asevoimien lippu.
Georgian asevoimat
jakautuvat
maavoimiin
ilmavoimiin
laivastoon
ja
kansalliskaartiin
Asevoimilla oli vuonna 2017 noin 37
000 aktiivista henkilökunnan jäsentä.
60
Puolustusministeriön budjetti vuodelle 2019 oli 875 miljoonaa
laria
61
Georgia on ollut Naton rauhankumppanuusohjelman jäsen vuodesta 1994,
17
ja maa on tehnyt Yhdysvaltojen kanssa läheistä sotilaallista yhteistyötä.
62
Georgia otti vuonna 2017 uudestaan käyttöön
asevelvollisuuden
, jonka puolustusministeri
Tina Khidašeli
oli lakkauttanut edellisenä vuonna.
63
Aiemmassa järjestelmässä kaikki 18–27-vuotiaat miehet ovat velvollisia asepalvelukseen, mutta käytännössä siltä voi välttyä maksamalla 2
000 larin summan. Noin 20 prosenttia ikäluokasta suoritti armeijan ja asepalveluksen kesto oli 18 kuukautta.
64
Uusi asevelvollisuus kestää 12 kuukautta.
63
Georgialla oli 1990-luvun alusta lähtien pitkäaikaiset konfliktit
Abhasian
ja
Etelä-Ossetian
separatistihallintojen kanssa. Vuoden 2008
Venäjän–Georgian sotaan
saakka maalla oli 2
000 sotilasta
Irakissa
yhdysvaltalaisten joukkojen tukena.
65
Sodassa Venäjä miehitti suuren osan Georgiasta ja sen arvioidaan vahingoittaneen pahoin maan sotilasinfrastruktuuria.
Aluejako
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Georgian hallinnollinen jako
Georgian hallintoalueet numeroituina.
Ylimpänä Georgian hallinnollisessa jaossa ovat kaksi autonomista tasavaltaa (
georg.
ავტონომიური რესპუბლიკა
avtonomiuri respublika
),
Abhasia
(kartalla 1) ja
Adžaria
(4). Abhasia on
1990-luvun alun sodan
jälkeen ollut käytännössä itsenäinen, Venäjän tukeman separatistihallinnon hallitsema alue. Toinen vastaavanlainen alue on
Etelä-Ossetia
, jolla ei kuitenkaan ole maan aluejaossa virallista asemaa. Vuonna 2007 Georgia kuitenkin perusti Etelä-Ossetian väliaikaisen hallinnollisen entiteetin, jota johtaa
Dimitri Sanakojev
66
Abhasialla on vastaavanlainen pakolaishallinto,
Abhasian autonomisen tasavallan hallitus
67
Vuoden 2008 elokuusta lähtien Venäjä on käytännössä miehittänyt sekä Abhasiaa että Etelä-Ossetiaa.
68
Georgia on julistanut molemmat alueet virallisesti miehitetyiksi.
69
Autonomisten tasavaltojen alapuolella ovat hallintoalueet (
georg.
მხარე
mkhare
), joita on yhdeksän, ja erikoisasemassa oleva kaupunki,
Tbilisi
(kartalla numero 12). Aakkosjärjestyksessä hallintoalueet ovat:
Guria
(3),
Imereti
(6),
Kakheti
(11),
Kvemo Kartli
(10),
Mtskheta-Mtianeti
(9),
Ratša-Letškhumi ja Kvemo Svaneti
(5),
Samegrelo ja Zemo Svaneti
(2),
Samtskhe-Džavakheti
(7) ja
Šida Kartli
(8). Etelä-Ossetian alue vastaa suurimmaksi osaksi Šida Kartlin hallintoalueen pohjoisosia. Hallintoalueet ja autonomiset tasavallat jakautuvat lisäksi piirikuntiin (
georg.
მუნიციპალიტეტი
munitsipaliteti
), joita on yli 60. Lisäksi muutama merkittävä kaupunki (
georg.
ქალაქი
kalaki
),
Batumi
Gagra
Kutaisi
Poti
Rustavi
Suhumi
Tqvartšeli
ja
Tskhinvali
, toimii piirikuntajaon ulkopuolella.
70
Talous ja infrastruktuuri
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Georgian talous
Sadan
larin
seteliin on kuvattu kansallisrunoilija
Šota Rustaveli
Matkustajajuna Tbilisissä.
Georgia on
Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman
inhimillisen kehityksen indeksin
mukaan korkean elintason maa. Sen sijoitus 63:ntenä on hieman korkeampi kuin naapurimaiden Armenian ja Azerbaidžanin.
71
Georgia on edelleen
siirtymätalouden
maa, jossa vaikuttaa sen entinen asema
Neuvostoliitossa
. Maan
bruttokansantuote
kasvoi vuonna 2024 arviolta 9,5 prosenttia, ja
talouskasvua
on 2020-luvulla ajaneet erityisest kasvava kotimainen kysyntä sekä ulkomaankauppa.
72
Neuvostokaudella Georgia oli merkittävä elintarvikkeiden ja mineraalien tuottaja sekä matkailukohde. Maassa oli myös aktiivinen harmaata taloutta harjoittava yksityissektori. Toisaalta Georgia oli myös riippuvainen tuonnista pitääkseen yllä teollisuuttaan. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tuonti häiriintyi ja epävakaat poliittiset olot haittasivat talouden uudelleenjärjestelyä. Romahdukseen vaikuttivat myös lakot, rautatieyhteyksien katkeaminen ja Venäjän osittainen kauppasaarto 1990-luvun alussa. Georgian bruttokansantuote laski vuosina 1990–1994 enemmän kuin missään muussa neuvostotasavallassa, jopa 70
73
prosenttia. Vuoteen 1993 mennessä teollisuustuotanto oli laskenut 60,5 prosenttia ja inflaatio kohonnut 2
000 prosenttiin. Georgia tulikin 1990-luvulla riippuvaiseksi ulkomaiden avusta. Maan tilanteen vakautuessa vuosikymmenen loppupuolella myös taloustilanne alkoi vähitellen parantua.
Kansainvälisen valuuttarahaston
avulla inflaatio väheni 62 prosentista yhteen prosenttiin kuukaudessa vuosina 1994–1997, ja vuonna 1995 Georgia otti käyttöön oman rahayksikkönsä,
larin
18
17
Georgian taloustilanne on parantunut huomattavasti vuoden 2003 samettivallankumouksen jälkeen.
Mikheil Saakašvilin
hallinto aloitti suuret talousuudistukset, taistelun
korruptiota
vastaan ja ulkomaisten investointien houkuttelemisen maahan. Vuosina 2006–2007 talous kasvoi noin kymmenen prosenttia vuodessa ja
Maailmanpankki
nimesi Georgian ”vuoden uudistajaksi”.
74
Georgialla on pitkät perinteet maataloudessa, ja yli 40 prosenttia maan pinta-alasta on maatalousmaata.
75
Maanviljelyä vaikeuttavat kuitenkin pinnanmuodot, ja monet viljelyt sijaitsevat jyrkillä rinteillä. Maatalouden tuottoa kuitenkin nostavat sen keskittyminen työintensiivisiin ja tuottoisiin kasveihin, kuten teehen ja sitrushedelmiin. Teeplantaasien kokonaispinta-ala on yli 60
000 hehtaaria.
Viininviljely
on myös merkittävä osa maataloutta, ja Georgia on yksi maailman vanhimpia viinialueita. Viininviljely syntyi jo 300-luvulla eaa. Muita maataloustuotteita ovat
sokerijuurikas
vehnä
, tupakka, vihannekset ja
vesimelonit
76
Vuonna 2024 maatalous tuotti 6 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 39,9 prosenttia työvoimasta.
72
Suurin osa maanviljelijöistä työllistää vain itsensä ja kasvattaa vain omiin tarpeisiinsa.
75
Teollisuus työllistää 13,6 prosenttia työvoimasta ja tuottaa 18,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.
72
Se romahti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pahoin, mutta on sen jälkeen kehittynyt tasaiseen tahtiin. Teollisuustuotteisiin kuuluu ruokatuotteet, liikennevälineet, sähkömoottorit, rauta, teräs, ilma-alukset, kemikaalit ja tekstiilit. Kaivosteollisuudessa louhitaan puolestaan
mangaania
kuparia
volframia
marmoria
ja öljyä.
75
Palvelualat on Georgian selvästi suurin taloudenala, sillä ne tuottivat 62,1 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistävät 46,5 prosenttia työvoimasta.
72
Matkailuala kukoistaa, ja Georgian hallinto on panostanut muun muassa
Adžarian
rantakohteisiin sekä
Svanetian
hiihtokeskuksiin.
75
Georgia vie muun muassa metalleja, lannoitteita ja pähkinöitä. Keskeisimpiä tuontituotteita ovat polttoaineet, koneet, ruoka ja lääkkeet. Georgian merkittävimmät kauppakumppanit ovat Turkki, Venäjän ja Kiina, mutta se tekee kauppaa myös muiden Kaukasuksen ja Itä-Euroopan maiden kanssa. Vuonna 2017 viennistä suuntautui Venäjälle 14,5
%, Azerbaidžaniin 9,9
%, Turkkiin 7,9
%, Armeniaan 7,7
% ja Kiinaan 7,4
%. Tuonnista puolestaan maahan tuli Turkista 17,3
%, Venäjältä 10,0
%, Kiinasta 9,2
%, Azerbaidžanista 7,0
% ja Ukrainasta 5,6
%.
76
Energia
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgialla on myös huomattava
vesivoimakapasiteetti
, ja vesivoima tuottikin 63 prosenttia maan energiantarpeesta vuonna 2010. Maa kärsi 1990-luvulla pahoista sähkö- ja lämmityskatkoista, mutta parantuva taloustilanne on mahdollistanut vesivoiman kehittämisen ja maakaasun oston Azerbaidžanista ja Venäjältä. Vuonna 1999 avattiin Georgian läpi kulkeva öljyputki Azerbaidžanista Mustanmeren rannikolle ja vuonna 2005
Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki
Kaspianmereltä Georgian kautta Turkkiin. Se avasi Kaspianmeren öljylle vaihtoehtoisen reitin, joka ei kulje Venäjän kautta. Georgia saa osan öljystä kauttakulkumaksuna.
18
17
Liikenne
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Batumin satama sijaitsee Adžariassa.
Tbilisin kansainvälinen lentoasema.
Georgian sijainti tekee maasta tärkeän kauttakulkureitin. Teitä Georgiassa on yli 20
000 kilometriä, ja niistä tärkeimmät lähtevät säteittäisesti Tbilisistä eri ilmansuuntiin. Pääreitti
M27
kulkee maan läpi itä-länsisuunnassa Tbilisistä
Gorin
kautta Mustallemerelle. Tie
A301
eli
Georgian sotilastie
lähtee Tbilisistä pohjoiseen Kaukasukselle, ja se oli ainoa tie Venäjälle 1800-luvun lopulle saakka.
A310
kulkee etelään
Jerevaniin
ja
A302
itään
Bakuun
. Kaikilla pääteillä on bussiliikennettä. Georgian rautatieliikennettä hoitaa vuorostaan
Georgian rautatiet
: rautateitä maassa on yhteensä 1
575 kilometriä (ja lisäksi 37 kilometriä kapearaiteisia ratoja). Raideleveys on 1
520 millimetriä. Merkittävin rautatielinja kulkee myös Tbilisistä Mustallemerelle, ja maasta on lisäksi rautatieyhteys Armeniaan ja Azerbaidžaniin. Pääradalta lähtee useita sivuratoja pienemmille paikkakunnille. Vuonna 2007 Georgia myi rautatieyhtiönsä hallintaoikeudet brittiläiselle sijoitussäätiölle useaksi vuosikymmeneksi.
77
Tbilisin metro
oli yksi Neuvostoliiton ensimmäisistä ja siinä on kaksi linjaa.
18
Georgiassa on 23 lentokenttää. Merkittävin niistä on
Tbilisin kansainvälinen lentoasema
, joka on uusittu vuonna 2007. Se on kansallisen lentoyhtiön
Georgian Airwaysin
keskuspaikka. Tärkeimmät satamat ovat
Potissa
ja
Batumissa
, ja myös
Suhumissa
on pieni satama, mutta se sijaitsee Abhasiassa eikä ole Georgian hallinnassa. Georgian läpi kulkee lisäksi 1
591 kilometriä kaasuputkea ja 1
253 kilometriä öljyputkea. Tärkeimmät putket ovat
Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki
Baku–Supsa-öljyputki
ja
Baku–Tbilisi–Erzurum-kaasuputki
. Monet liikennereitit ovat suhteellisen huonossa kunnossa ylläpidon puutteen vuoksi.
Väestö
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Väestötiedot
vuonna 2024
Georgian väestökehitys 1992-2003
Väestönkasvu
0,2
Syntyvyys
10,8
78
000
henkilöä
Kuolleisuus
11,5
78
000
henkilöä
Elinajanodote
75,0
79
Lapsikuolleisuus
7,8
80
000 syntymää
Nettomaahanmuutto
39,2
79
000
henkilöä
HIV:n
levinneisyys
aikuisväestössä
0,4
81
Lukutaitoisia
99,8
% väestöstä
Ikärakenne
Mediaani
-ikä
37
82
vuotta
0–14-vuotiaat
19,5
15–64-vuotiaat
64,3
65 vuotta täyttäneet
16,2
83
Infobox OK
Lapsia
alilo
-joulukulkueessa Tbilisissä.
Moskeija
Tbilisin vanhassakaupungissa
Georgian asukasluku oli vuonna 2024 paikallisen tilastokeskuksen arvion mukaan 3
694
600.
Georgian asukasluku oli vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan 3
713
804.
84
YK:n väestö-osasto
eli UNPD arvio Georgian asukasluvuksi vuonna 2024 oli 3,808 miljoonaa.
85
Luvut poikkeavat hieman toisistaan, sillä YK:n väestöosasto on sisällyttänyt lukuun arvion Abhasian ja Etelä-Ossetian asukasluvusta, kun taas viralliseen väestölaskentaan ei ole tehty vastaavia korjauksia.
86
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan asukkaita oli noin 5,3 miljoonaa,
18
ja Georgia onkin kärsinyt maastamuutosta 1990-luvun talouskriisin ja konfliktien jälkeen. Vielä vuonna 2014 maahanmuuttoaste oli
3,25 muuttajaa tuhatta asukasta kohti.
Vuonna 2002 arviolta viidesosa väestöstä oli muuttanut ulkomaille, erityisen runsaasti
Venäjälle
. Rahalähetykset muodostivat vuonna 2007 maan bruttokansantuotteesta noin viisi prosenttia.
87
2000-luvulla syntyvyys on hieman lisääntynyt ja kuolleisuus vähentynyt, lapsikuolleisuus vähentynyt selvästi ja avioliitot lisääntyneet.
88
Vuonna 1991 naisten elinajanodote oli 75 vuotta ja miesten 67 vuotta;
18
vuonna 2020 naisten 78,4 vuotta ja miesten 69,8 vuotta.
82
Hieman yli puolet georgialaisista asuu kaupungeissa, ja määrä on viime vuosina pysynyt vakaana.
88
Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki
Tbilisi
, jonka asukasmäärä on hieman yli miljoona ,
Kutaisi
maan länsiosassa lähes 200
000,
Batumi
Mustanmeren rannikolla
Adžariassa
sekä
Rustavin
teollisuuskaupunki Tbilisin eteläpuolella yli 100
000 asukasta.
70
Väestö on keskittynyt Ison- ja Pienen-Kaukasuksen väliseen laaksoon ja Mustanmeren rannalle. Asukastiheys on suhteellisen korkea, mutta pienempi kuin naapurimaissa Armeniassa ja Azerbaidžanissa.
76
Georgiassa on edelleen noin 220
000–240
000 Etelä-Ossetian ja Abhasian 1990-luvun alun konflikteja paennutta sisäistä pakolaista. Vuoden 2008 Georgian–Venäjän sota ajoi noin 158
000 henkeä kodeistaan pääasiassa Etelä-Ossetian ja
Gorin
alueilla.
89
Väestöryhmät
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Maan suurin etninen ryhmä on
georgialaiset
. Vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan georgialaisia oli 3
224
564. Maassa asuu myös useita etnisiä vähemmistöjä. Suurimpia niistä olivat 233
024
azeria
, 168
102
armenialaista
, 26
453
venäläistä
, 14
385
osseettia
, 12
174
jesidiä
, 6
034
ukrainalaista
, 5
697
kistiä
, 5
544
kreikkalaista
ja 2
377
assyrialaista
. Muihin ryhmiin kuului yhteensä 14
346 henkilöä. Vähemmistöistä azereista suuri osa asui
Kvemo Kartlin
alueella, armenialaiset muodostivat suurimman ryhmän
Samtskhe-Džavakhetissa
ja monia asui myös
Tbilisissä
. Monet muut vähemmistöryhmät asuivat enimmäkseen Tbilisissä, mutta kistit asuttivat enimmäkseen
Kakhetia
ja suuri osa kreikkalaisia Kvemo Kartlia.
90
Venäläisten määrä on laskenut huomattavasti 1980-luvun jälkeen: vuonna 1989 heitä oli jopa yli kuusi prosenttia Georgian väkiluvusta.
91
Etnisten ryhmien väliset kiistat ovat aiheuttaneet Georgiassa ongelmia. Ne kärjistyivät 1990-luvun alussa sodiksi
Abhasiassa
ja
Etelä-Ossetiassa
, eivätkä nämä alueet ole valtaosin sen jälkeen olleet Georgian hallituksen valvonnassa. Vuonna 1989
abhaasit
muodostivat noin 17,8 prosenttia Abhasian väestöstä, venäläisiä alueella oli 16 prosenttia ja georgialaisia 44 prosenttia.
Abhasian sodassa
yli 200
000 etnistä georgialaista kuitenkin ajettiin alueelta, ja heidän osuutensa pieneni huomattavasti. Etelä-Ossetian väkiluvusta osseetteja oli 1980-luvulla ennen Georgian itsenäistymisen jälkeistä konfliktia noin 66 prosenttia, georgialaisia 29 prosenttia. Osseetit asettuivat Georgian alueelle Kaukasuksen toiselta puolelta 1200-luvulta alkaen.
18
Georgian vuoden 2002 väestönlaskentaa ei päästy tekemään Abhasian ja Ossetian alueilla. Lisäksi
Stalin
karkotti toisen maailmansodan aikana 200
000
meskhetinturkkilaista
Georgian eteläosista
Keski-Aasiaan
18
Vain pieni määrä on palannut.
lähde?
Georgialaiset jakautuvat muutamiin etnisiin alaryhmiin, jotka puhuvat omia standardigeorgiasta poikkeavia kieliään. Tällaisia ryhmiä ovat maan länsiosassa
Samegrelon
alueella asuvat
mingrelit
Svanetiassa
asuvat
svanit
ja pääosin Turkissa asuvat
lazit
. Turkissa on arvioitu asuvan noin 750
000–1,5 miljoonaa etnistä lazia.
92
Kielet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgian virallinen kieli on
georgia
. Sitä on kirjoitettu
omilla aakkosillaan
ainakin 400-luvulta lähtien, eikä se ole sukua muille merkittäville lähialueen kielille. Se muodostaa muutaman lähisukulaisensa kanssa
eteläkaukasialaisten kielten
ryhmän. Georgialla on ollut virallisen kielen asema vuodesta 1918 lähtien, ja neuvostokaudella se oli tärkeä kansallisen identiteetin tukija, eikä Moskova vuonna 1978 onnistunut muuttamaan kielen asemaa, kun georgialaiset
nousivat mielenosoituksiin
sen puolesta. Kuitenkin neuvostokaudella
venäjän kielellä
oli merkittävä asema erityisesti hallinnossa. Vuonna 1993 maan väestöstä oli venäjänkielisiä noin yhdeksän prosenttia.
18
Maan etniset vähemmistöt puhuvat omia kieliään:
azeria
armeniaa
osseettia
ja muita pienempiä kieliä.
Abhaasin kielellä
on Abhasiassa virallinen asema.
Uskonnot
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgialainen identiteetti on pitkään ollut sidoksissa
kristinuskoon
, johon
Pyhä Nino
perinteen mukaan käännytti georgialaiset 300-luvun alussa. Kristinusko korvasi
esikristillisen uskonnon
ja
zarathustralaisuuden
Georgian ortodoksisen kirkon
juuret ulottuvat
Iberian kuningaskunnan
kristinuskoon kääntymisen aikoihin.
Georgian patriarkaatti
sai autokefalian hyvin varhain ja säilytti itsenäisyytensä vuoteen 1811 saakka, kunnes Venäjä lakkautti sen. Itsenäisyys palautettiin vuonna 1918. Neuvostokaudella kirkon hierarkiaan kohdistettiin puhdistuksia ja uskonnon harjoittamista rajoitettiin. Sorto rohkaisi uskonnon liittämistä 1900-luvun loppupuolen nationalistiseen liikkeeseen. Ortodoksinen kirkko alkoi elpyä 1970-luvulla, kun sen johtoon nousi nykyinen patriarkka
Ilia II
18
Vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan 83,4 prosenttia kansasta on
ortodokseja
Armenian apostoliseen kirkkoon
kuului 2,9
% ja
katoliseen kirkkon
0,5
% väestöstä.
76
Georgia on monietninen valtio, ja maassa onkin vuosisatojen ajan harjoitettu muitakin uskontoja. Niihin on perinteisesti suhtauduttu suvaitsevaisesti. Kuitenkin suhtautumista maan muslimivähemmistöä kohtaan on kritisoitu syrjiväksi, ja
Jehovan todistajia
on aiemmin vainottu.
Islaminuskoisia
on merkittävä osa Georgian azereista ja
Adžarian
alueen asukkaista sekä muutama muu pienempi vähemmistö. Azerit ovat pääosin
šiialaisia
, adžaarit taas
sunnalaisia
93
94
Muslimeja oli Georgian asukkaista vuonna 2014 yhteensä 10,7 prosenttia. Lisäksi maassa on muun muassa
georgianjuutalaisia
. Vuonna 2014 ilmoitti 0,5 prosenttia olevansa uskonnottomia.
76
Koulutus
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgian koulutusjärjestelmää on nykyaikaistettu vuoden 2004 jälkeen huomattavasti, mutta radikaalit uudistukset ovat aiheuttaneet myös kiistoja.
95
96
Aikuisten lukutaitoaste Georgiassa on noin sata prosenttia.
97
Koulutus on pakollista kaikille 6–14-vuotiaille lapsille.
98
Koulutusjärjestelmä jaetaan ala-asteeseen (6 vuotta, oppilaat 6–12-vuotiaita), yläasteeseen (3 vuotta, oppilaat 12–15-vuotiaita) ja lukioon (2 vuotta, oppilaat 15–17-vuotiaita) tai vaihtoehtoisesti ammattikouluun (2 vuotta). Oppilaat, jotka ovat läpäisseet lukion, voivat hakea korkeamman asteen koulutukseen. Heidän täytyy suorittaa lukion lopussa yhdistetty kansallinen loppukoe, minkä jälkeen he voivat pyrkiä valtion akkreditoimaan korkean asteen oppilaitokseen koearvosanojensa perusteella. Suurin osa näistä kouluista tarjoaa kolmen eri tason opintoja: alemman, kolme tai neljä vuotta kestävän kandidaatin tutkinnon, kaksi vuotta lisää kestävän maisterin tutkinnon ja kolmen lisävuoden opinnot vaativan tohtorintutkinnon.
98
99
Vuonna 2012 Georgian koulutus- ja tiedeministeriön virallisessa rekisterissä oli yhteensä 57 korkeakoulua, joista neljä rinnastuu ammattikorkeakouluihin, 27:ssä voi suorittaa vain kandidaatin- tai maisterintutkinnon. Varsinaisia yliopistoja, joissa voi opiskella tohtorin tasolle asti, on 26. Niihin kuuluivat esimerkiksi
Tbilisin valtionyliopisto
Georgian tekninen yliopisto
ja
Šota Rustavelin valtionyliopisto
100
2000-luvulla käytännössä koko ikäluokka osallistuu peruskoulutukseen.
101
Kulttuuri
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Arkkitehtuuri ja kuvataide
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Nikortsmindan
katedraalin kivikoristeluja.
Georgiaan kehittyi varhain omaperäinen arkkitehtuuri, joka ilmenee etenkin uskonnollisissa rakennuksissa 500-luvulta alkaen. Kirkkoarkkitehtuuria hallitseva kupolirakenne on peräisin pyöreiden asuinrakennusten tyypistä, jota on käytetty jo 2000- tai 3000-luvuilla eaa. Kirkkoarkkitehtuuri voidaan jakaa kahteen haaraan: keskikupolikirkkoihin ja
basilikoihin
. Arkkitehtuurin huippukautta oli Georgian keskiaikainen kulta-aika 900–1200-luvuilla. Kauden rakennuksissa varma ja monipuolinen koristelu yhdistyy muihin arkkitehtonisiin elementteihin yhtenäiseksi, harmoniseksi kokonaisuudeksi. Myöhemmin 1400–1600-luvuilla maan arkkitehtuuriin vaikutti etenkin
Persia
, ja tiili korvasi kiven yleimpänä rakennusmateriaalina. Islamilaisvaikutteista arkkitehtuuria on etenkin
Kakhetin
alueella. Kun Georgia liitettiin Venäjään, venäläinen uusklassinen arkkitehtuuri omaksuttiin hallitsevaksi tyylisuunnaksi, mutta se muuntui ja sulautui paikalliseen perinteeseen. 1900-luvulla Georgia ei säästynyt
stalinistiselta
tyyliltä eikä neuvostoajan betonibrutalismilta.
102
18
Georgialainen
freskomaalaus
kehittyi huippuunsa keskiajalla muiden taiteenlajien tavoin, ja maahan kehittyi omaperäisiä tyylisuuntia kokeilun ja ulkopuolisten vaikutteiden kautta. 1300-luvulta lähtien
bysanttilainen
paleologinen tyylisuunta oli vallitseva. Seinämaalauksissa on käsitelty sekä uskonnollisia että maallisia teemoja. Venäläiset tuhosivat lukuisia seinämaalauksia 1800-luvulla, mutta niitä on säilynyt joissakin kirkoissa. Tunnetuimpiin georgialaisiin taidemaalareihin kuuluvat
naivisti
Niko Pirosmani
Gigo Gabašvili
Lado Gudiašvili
Elene Akhvlediani
ja
Davit Kakabadze
. Monumentaalista kuvanveistotaidetta taas ei Georgiaan keskiajalla kehittynyt, mutta kivikaiverruksia ja -koristeita sekä metalliesineitä on luotu antiikin ajalta lähtien. Varhaisen 400-luvun kuvanveiston mielenkiintoisimpiin piirteisiin kuuluu esikristillisten ja kristilliset elementtien yhdistäminen. Kulta-ajalla seinämaalausten merkitys kirkkojen sisätiloissa korostui ja kuvanveistäjien luovuus kukoisti julkisivujen koristeluissa. 1900-luvun monumentaalinen kuvanveisto on käsitellyt pääosin kansallisia, georgialaisia teemoja. Sen merkittävin edustaja lienee
Elgudža Amasukheli
102
18
Kirjallisuus
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Georgian kirjallisuus
Georgialaiset aakkoset
on kehitetty viimeistään 400-luvulla.
Važa-Pšavela
Georgialainen suullinen kansanperinne on runsas ja vanha. Esikristillinen kirjallisuus vaikuttaa hävinneen kristinuskon edetessä, ja varhaisimmat säilyneet georgialaiset tekstit ovat peräisin 400-luvulta. Seuraavien vuosisatojen aikana erityisesti uskonnollinen kirjallisuus kehittyi nopeasti luostarikeskuksissa. Niissä luotiin
hagiografisia
hymnografisia
ja
liturgisia
teoksia kun taas kronikoihin kerättiin historiallisia lähteitä. Georgian keskiaikainen kulta-aika oli myös kirjallisuuden klassinen kausi, jonka huippusaavutus on kansalliseepos
Pantterintaljainen
Šota Rustavelin
kirjoittama ritarihyveitä ja hovirakkautta ylistävä, kristinuskoa,
uusplatonismia
ja idän uskontoja yhdistelevä humanistinen eepos. 1200-luvulla kirjallisuus kuitenkin taantui useaksi vuosisadaksi mongolihyökkäysten myötä.
103
Kulttuurielämä elpyi vähitellen 1400–1700-luvuilla. Uudelle kirjallisuudelle luonteenomaisia olivat Rustavelin eepoksen lisäosat ja persialaisvaikutteisuus. 1600-luvulla runoilijakuningas
Teimuraz I
elvytti maan kirjallisuutta sovittamalla persiasta georgiaksi useita romansseja ja laatimalla runoja. 1700-luvun alussa kirjallisen elämän keskiöön nousi kuningas
Vakhtang VI
, joka perusti Tbilisiin ensimmäisen kirjapainon ja jonka kumppani
Sulkhan-Saba Orbeliani
laati ensimmäisen georgiankielisen sanakirjan. Vuosisadan lopulla
Besikin
kirjoittama romanttinen runous kuuluu maan kirjallisuuden parhaimmistoon ja asetti standardin, jonka seuraavat sukupolvet yrittivät tavoittaa. Georgialainen romantiikka puhkesi kukoistukseensa 1800-luvun alussa
Aleksandre Tšavtšavadzen
Nikoloz Baratašvilin
ja
Grigol Orbelianin
teoksissa. Kriittinen realismi korvasi romantiikan vuosisadan puolivälissä ja kehittyi
Daniel Tšonkadzen
tuotannossa.
103
1800-luvun jälkipuolen kirjailijoilla oli keskeinen rooli Georgian kielen elvyttämisessä ja kansallistunteen herättämisessä.
Tergdaleulni
-sukupolvi levitti liberaaleja aatteita ja käytti teoksissaan aiempaa nykyaikaista kieltä. Heistä huomattavimpiin kuuluivat
Ilia Tšavtšavadze
ja
Akaki Tsereteli
. Seuraava sukupolvi 1800-luvun lopulla keskittyi erityisesti kehittämään yksittäisiä kirjallisia lajityyppejä, kuten sosiaalista romaania. Sen johtohahmoja olivat
Aleksandre Qazbegi
ja eurooppalaisen perinteen georgialaiseen kansanrunouteen yhdistänyt
Važa-Pšavela
. Realistinen liike voimistui jälleen 1890-luvulla ja kuvasi sosiaalista epätasa-arvoa, yksilön ja yhteiskunnan välistä konfliktia ja muita sosiaalisia kysymyksiä.
Vasil Barnovi
popularisoi historiallisen romaanin rikkaalla kielellään ja rytmisellä proosallaan. 1900-luvun alussa
Grigol Robakidzen
luoma
Siniset sarvet
-symbolistiryhmä yhdisti perinteisen georgialaisen kulttuurin modernistisiin virtauksiin, mutta joutui sorretuksi, kun bolševikit miehittivät Georgian. Sen merkittävimpiin jäseniin kuuluivat
Paolo Iašvili
Titsian Tabidze
ja
Galaktion Tabidze
, joita lukuisten muiden tavoin vainottiin Stalinin terrorin aikana; puhdistusten uhriksi joutui esimerkiksi maan parhaimpiin kirjailijoihin kuulunut
Mikheil Džavakhišvili
103
Sensuurista ja ideologisista paineista huolimatta neuvostokausi tuotti useita taidokkaita kirjailijoita. Heistä huomattavin oli
Konstantine Gamsakhurdia
, joka kirjoitti useita eeppisiä historiallisia romaaneita. Georgian ylistetyimpiin runoilijoihin kuulunut
Ana Kalandadze
aloitti tuotantonsa 1940-luvulla ja
Grigol Abašidze
elvytti klassisen runon. 1950-luvulla aloittanut
Nodar Dumbadze
on edelleen hyvin suosittu kirjailija. 1960–1970-luvuilla kirjankustannus oli kuitenkin suoraan kommunistisen puolueen hallinnassa, ja
Tšabua Amiredžibi
joutui kirjoittamaan Venäjän viranomaisia vastaan taistelevasta lainsuojattomasta kertovan eeppisen pääteoksensa siperialaisessa vankilassa.
Otar Tšiladze
vuorostaan hylkäsi neuvostoteemat ja yhdisti romaaneissaan myyttejä ja historiaa. 1990-luvulla uusi kirjailijasukupolvi on rikkonut usein aiempia normeja ja perinteitä vastaan sekä käyttänyt puhekielistä ilmaisua. Suosituimpiin nykykirjailijoihin kuuluvat esimerkiksi
Guram Dotšanašvili
Aka Mortšiladze
ja
Davit Turašvili
103
Esittävät taiteet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Rustaveli-teatteri Tbilisissä.
Georgian vanhin säilynyt teatteritila on
Uplistsikhestä
löydetty näyttämö 200-luvulta eaa. Moderni teatteri sai kuitenkin alkunsa 1800-luvulla. Vuonna 1879 perustettu
Rustaveli-teatteri
nousi merkittäväksi kulttuurikeskukseksi, joka yhdisti modernia teatteria perinteiseen kansanteatteriin. Erityisesti 1900-luvun alku oli merkittävää aikaa teatteritaiteen kehityksen kannalta. Ajan huomattavimpiin ohjaajiin kuuluivat
Kote Mardžanišvili
, joka nosti georgialaisen teatterin uudelle tasolle, ja hänen jalanjäljissään kulkenut
Sandro Akhmeteli
. 1900-luvun jälkipuoliskolla kansainvälistä tunnustusta sai eeppisen teatterin mestari
Robert Sturua
. Nykyään Georgiassa on noin 40 teatteria, joista merkittävimpiin kuuluvat Rustaveli-teatterin lisäksi
Mardžanišvili-teatteri
ja vuonna 1851 perustettu
Tbilisin ooppera- ja balettiteatteri
. Georgia tunnetaan myös tanssiteatteristaan:
Vakhtang Tšabukiani
toi klassiseen balettiin georgialaisia piirteitä, ja 1900-luvun lopulla Georgian tunnetuimmaksi ballerinaksi nousi
Nino Ananiašvili
104
Georgialla on ainutlaatuinen,
polyfoninen
kansanmusiikkiperinne, joka nauttii nykyäänkin suurta arvostusta. Georgian eri alueilla on erilaiset musiikki- ja esitysperinteet, mutta niitä yhdistävät samantyyppinen intonaatio ja harmonia. Monimutkainen, kolmiääninen polyfonia on ollut myös musikologien kiinnostuksen kohteena. Muinainen ja rikas musiikkiperinne sai jo varhain 300-luvulla aikaan ammattimaisen kirkkomusiikin, joka kehittyi paikallisissa akatemioissa (
Gelatissa
ja
Iqaltossa
) ja maan ulkopuolisissa georgialaisissa kulttuurikeskuksissa. Polyfonia tuotiin kirkkomusiikkiin jo 600-luvulla. Myöhemmin Georgia kuitenkin eristyi eurooppalaisesta musiikkiperinteestä ja uusi kansallinen, akateeminen musiikkikulttuuri alkoi kehittyä vasta 1800-luvulla. Eurooppalainen
ooppera
oli tässä suhteessa merkittävässä asemassa ja sai usean säveltäjän, kuten
Zakaria Paliašvilin
Meliton Balantšivadzen
ja
Dimitri Arakišvilin
, laatimaan kansallisia oopperoita. Kamari- ja sinfoniamusiikki kehittyivät erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla. Tunnettuja georgialaisia taidemusiikin säveltäjiä ovat esimerkiksi
Gia Qantšeli
Sulkhan Tsintsadze
Aleksi Matšavariani
Otar Taktakišvili
ja
Sulkhan Nasidze
102
18
Länsimaissa tunnetuksi on tullut georgialaissyntyinen jazz- ja blueslaulaja
Katie Melua
. Vuonna
2007
Georgia osallistui ensimmäistä kertaa
Eurovision laulukilpailuun
, jossa
Sopo Khalvaši
esitti kappaleen
Visionary Dream
. Tästä lähtien Georgia on lähettänyt kappaleen eurovision laulukilpailuun joka vuosi, tosin vuonna
2009
Georgian kappale "We don't wanna put in" hylättiin, koska sen katsottiin viittaavan Venäjän pääministeri
Vladimir Putiniin
105
Elokuva
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgian ensimmäinen elokuvateatteri avattiin Tbilisiin vuonna 1896. Ensimmäinen pitkä elokuva valmistui vuonna 1916, ja pian Venäjän valtakunnan kaupungeista vain
Pietarissa
toimi Tbilisiä vilkkaampi elokuva-ala. Elokuvateollisuus kukoisti 1920-luvulla, mutta neuvostovallan vakiintuessa elokuvantekijät joutuivat sopeutumaan valtion doktriineihin ja sosialistinen realismi nousi merkittävimmäksi genreksi. 1940-luvulla
Mikheil Tšiaurelista
tuli yksi Neuvostoliiton huomattavimmista ohjaajista ja Stalinin henkilökohtainen suosikki. Toisen maailmansodan jälkeen esiin nousi uusi lahjakkaiden ohjaajien ja käsikirjoittajien sukupolvi. Vuonna 1956
Tengiz Abuladzen
ja
Rezo Tškheidzen
ohjaus
Magdanas lurdža
voitti Cannesin elokuvafestivaalien
Kultaisen palmun
106
1960–1980-luvut olivat Georgian elokuva-alan kulta-aikaa. Elokuvia valmistui jopa 60 vuodessa. Vuonna 1972
Rustavelin teatteri-instituuttiin
perustettu elokuvataiteen tiedekunta tuotti useita tunnettuja ohjaajia, joihin kuuluvat
Otar Ioseliani
Nana Džordžadze
ja
Goderdzi Tšokheli
. Kauden kiitetyimpiä teoksia on Rezo Tškheidzen vuoden 1964 ohjaus
Otets soldata
, jonka pääosaa näyttelee
Sergo Zakariadze
. Joitakin elokuvia sensuroitiin: Abuladzen Stalinin terrorista kertova vuoden 1984 teos
Monanieba
esitettiin vasta kolme vuotta valmistumisensa jälkeen, ja sillä oli pitkäkestoinen vaikutus poliittiseen tietoisuuteen Neuvostoliitossa. 1990-luvulla maan elokuva-ala kärsi epävakaasta poliittisesta tilanteesta mutta tuotti silti suosittuja elokuvia:
Temur Babluanin
ohjaus
Udzinarta mze
vuodelta 1992 voitti
Berliinin elokuvajuhlien
Hopeisen karhun
ja Džordžadzen teos
Les Mille et une recettes du cuisinier amoureux
vuodelta 1997 oli ehdolla
Oscar-palkinnon
saajaksi. Monet ohjaajat kuitenkin muuttivat työskentelemään ulkomaille. Tbilisissä on järjestetty vuosittain kansainvälinen elokuvafestivaali vuodesta 1999 lähtien.
106
Tiedotusvälineet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Tärkein uutislähde on televisio. Georgiassa on yksi valtio-omisteinen televisioyhtiö,
Georgian yleisradio
(GPB), jolla on kaksi kanavaa. Maassa toimii lisäksi muutama kaupallinen kanava:
Rustavi 2
:lla oli keskeinen rooli vuoden 2003 ruusujen vallankumouksessa, ja sitä on pidetty hallituksen äänitorvena,
107
Imedi
taas on suhtautunut hallitukseen kriittisemmin. Rustavi 2 omistaa pääosin lisäksi pienemmän
Mze
-kanavan.
108
Sanomalehdillä ei ole kovin merkittävää asemaa. Niistä suurimpia ovat esimerkiksi
Rezonansi
24 Saati
Sakartvelos respublika
Versia
ja
Kvilis Palitra
, ja myös englanninkielisiä sanomalehtiä on useita. Tärkeitä radioasemia ovat vuorostaan Georgian yleisradio,
Radio Imedi
ja
Fortuna FM
. Georgian perustuslaki takaa sananvapauden ja toimittajat kritisoivat usein vallanpitäjiä. Mediaympäristö on politisoitunut, ja taustaorganisaatioista riippumattoman median luominen on haasteellista.
109
Vuonna 2014 Georgia oli
Toimittajat ilman rajoja
-järjestön sananvapausluettelon sijalla 84.
110
Keittiö
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Niko Pirosmanin teos "Kolmen aatelismiehen juhla-ateria" 1900-luvun alusta.
Georgialla on rikas, vaihteleva ja ainutlaatuinen ruokakulttuuri. Sen keskeinen elementti on runsas
supra
-juhla-ateria, jota johtaa maljankohottaja eli
tamada
. Georgian keittiöön ovat vaikuttaneet useiden lähialueen kansojen ruokaperinteet: Länsi-Georgiassa turkkilainen vaikutus on näkyvämpi, maan itäosassa taas iranilainen. Itäosassa valmistetaan
gomi
-maissipuuroa ja sitä käytetään leivän sijasta liha- ja kasvisruokien lisukkeena. Idässä valmistetaan naudan- ja lampaanlihaa, lännessä taas lihaa syödään vähemmän ja siipikarja on suositumpi vaihtoehto. Liharuokalajeja on kymmeniä. Niistä kuuluisimpia on
khinkali
, täytetyt taikinanyytit. Erityyppisiä kastikkeita ja juustoja on myös runsaasti. Tunnetuin perusraaka-aineenaan juustoa käyttävä ruokalaji on juustolla täytetty leipä
khatšapuri
. Samoja kastikkeita voidaan käyttää eri ruokalajien kanssa ja tarjota myös yksinään leivän kera. Erityyppiset pähkinät ja mausteet ovat tärkeitä raaka-aineita. Vaikka liha on keskeisin raaka-aine, sen kanssa tarjotaan aina runsaasti kasviksia, joista yleisimpiin kuuluvat munakoisot, pavut, kaali, punajuuret ja tomaatit. Tunnettuja kasvisruokalajeja ovat pavuista valmistettu
lobio
ja
mkhali
-salaatti.
111
Myös keitot ovat suosittuja, ja niihin käytetään usein jogurttityyppistä
matsonia
, viinietikkaa ja hedelmämehuja. Yleisiä leipätyyppejä ovat valkoinen
šoti
ja litteä, maissista valmistettu
mtšadi
. Makeita jälkiruokalajeja ei ole paljon, mutta jälkiruoaksi nautitaan erilaisia hedelmiä, marjoja, mehuja ja pähkinöitä sekä hunajaa ja viiniä.
Tšurtškhela
on viinirypälemehusta valmistettu tahmea jälkiruoka.
111
Olennainen ruokajuoma on
viini
. Georgia on tuhansia vuosia vanha viinialue, jota on kutsuttu myös viinin syntypaikaksi.
112
Viiniä tuotetaan useilla alueilla, joista tärkein on
Kakheti
maan itäosassa. Yleisiä rypälelajikkeita ovat valkoinen
Rkatsiteli
ja punainen
Saperavi
113
Perinteinen väkevä alkoholijuoma on
tšatša
. Georgia on myös kuuluisa
Bordžomi
-lähdevedestään.
114
Urheilu
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgialla on pitkät perinteet kamppailulajeissa. Perinteinen urheilu on yhdistelmä nyrkkeilyä, painia ja miekkailua. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen perinnelajeja on elvytetty, ja näytöksissä esitellään taisteluita tikareilla, miekoilla ja kirveillä.
115
Georgia on osallistunut talviolympialaisiin vuodesta 1994 ja kesäolympialaisiin vuodesta 1996.
116
Ennen sitä georgialaiset kilpailivat Neuvostoliiton lipun alla, ja vuonna 1992
Itsenäisten valtioiden yhteisön
urheilijoiden kanssa ″Yhdistetyssä joukkueessa” (engl.
Unified team
).
117
Menestyneitä urheilijoita ovat painija
Masiej Rosievich
, triatlonisti
Viktor Sanejev
, painonnostaja
Kakhi Kakhiashvili
ja ampuja
Nino Salukvadze
118
Georgian jalkapallomaajoukkue
pelasi ensimmäistä kertaa kansainvälisessä arvoturnauksessa vuoden 2024 Euroopan-mestaruuskilpailussa. Kansallinen liitto on perustettu vuonna 1990. FIFAn rankingissa joukkue oli heinäkuussa 2024 sijalla 70
119
. Georgia pääsi
vuoden 2024 EM-kilpailuihin
, jossa se eteni 16 parhaan joukkoon.
120
Seuratasolla
Tbilisin Dynamo
ja
FC Zestaponi
ovat menestyviä joukkueita.
121
Alle 19-vuotiaiden maajoukkue on päässyt UEFAn Euroopan-mestaruuskilpailuissa lopputurnaukseen 2012/2013 ja eliittikierrokselle kolme kertaa aikaisemmin.
122
Juhlapäivät
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
123
Päivämäärä
Suomalainen nimi
Paikallinen nimi
Huomautuksia
1. tammikuuta
Uudenvuodenpäivä
ახალი წელი –
Akhali tseli
7. tammikuuta
Joulupäivä
ქრისტეშობა –
Kristešoba
Ortodoksinen joulu (juliaanisen kalenterin mukaan)
19. tammikuuta
Loppiainen
ნათლისღება –
Natlisgheba
Jeesuksen kastamisen päivä
3. maaliskuuta
Äitienpäivä
დედის დღე –
Dedis dghe
8. maaliskuuta
Kansainvälinen naistenpäivä
ქალთა საერთაშორისო დღე –
Kalta saertašoriso dghe
9. huhtikuuta
Kansallisen yhtenäisyyden päivä
ეროვნული ერთიანობის დღე –
Erovnuli ertianobis dghe
Itsenäisyyden palautumisen päivä ja
huhtikuun 9. päivän tragedian
päivä
Huhtikuu
(siirtyvä)
Pääsiäinen
აღდგომა –
Aghdgoma
Ortodoksinen pääsiäinen
9. toukokuuta
Voitonpäivä
ფაშიზმზე გამარჯვების დღე –
Pašizmze gamardžvebis dghe
Voitto fasismista
12. toukokuuta
Pyhän Andreaan päivä
ანდრიობა –
Andrioba
26. toukokuuta
Itsenäisyyspäivä
დამოუკიდებლობის დღე –
Damoukideblobis dghe
Vuoden 1918 tasavallan perustamisen päivä
28. elokuuta
Jumalansynnyttäjän
päivä
მარიამობა –
Mariamoba
Neitsyt Marian kuoleman muistopäivä
14. lokakuuta
Svetitskhovelin
katedraalin päivä
სვეტიცხოვლობა –
Svetitskhovloba
Georgian tärkeimmän kirkon päivä.
23. marraskuuta
Pyhän Yrjön päivä
გიორგობა –
Giorgoba
Pyhä Yrjö on Georgian suojeluspyhimys.
Katso myös
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Luettelo Georgian kaupungeista
Huomautukset
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Mikheil Kavelašvili
astui virkaan 29. joulukuuta 2024, mutta
Salome Zurabišvili
on kieltäytynyt astumasta syrjään, koska ei pidä Kavelašvilin valintaa laillisena.
124
125
Lähteet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
BTI 2024 Country Report — Georgia
2024.
Gütersloh
Bertelsmann Stiftung. Viitattu 15.6.2025.
(englanniksi)
Statistical Yearbook of Georgia 2024
2024.
Tbilisi
National Statistics Office of Georgia. Viitattu 15.6.2025.
(englanniksi)
Viitteet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
The World Fact Book
(Middle East
:: Georgia)
Government:: Georgia
Central Intelligence Agency (CIA).
Arkistoitu
30.5.2015. Viitattu 29.6.2015.
(englanniksi)
Saakashvili's Latest Trick: Move Capital to Kutaisi
The Moscow Times Home
The Moscow Times.
Arkistoitu
8.11.2015. Viitattu 29.6.2015.
(englanniksi)
Statistical Yearbook of Georgia 2024, s. 35–36.
Statistical Yearbook of Georgia 2024, s. 18.
Gross Domestic Product 2016
(htm)
GEOSTAT. Viitattu 22.7.2018.
Gross Domestic Product 2016
Geostat. Viitattu 22.7.2018.
Human Development Report 2020.
UNDP.org
(englanniksi)
10
11
12
13
14
Georgia
The World Factbook
Washington, DC
Central Intelligence Agency.
Arkistoitu
(englanniksi)
Viitattu 2008/ 8.5.2020
Parsons, Robert:
Mikheil Saakashvili’s bitter victory
11.1.2008.
openDemocracy.net.
Arkistoitu
15.4.2017. Viitattu 20.8.2008.
(englanniksi)
Cutler, David & Balmforth, Richard:
Timeline: Events leading to Georgia's election
21.5.2008.
Thomson Reuters.
Arkistoitu
26.5.2012. Viitattu 20.8.2008.
(englanniksi)
Georgia P. M. Garibashvili eyes NATO membership, while keeping Russia at bay
26.2.2014.
Washington Times. Viitattu 6.6.2014.
(englanniksi)
Georgian pääministeri allekirjoitti EU-jäsenhakemuksen
sss.fi
. Viitattu 8.3.2022.
Giorgi Gabeskiria:
Ethnic Diversity
National parliamentary library of Georgia. Viitattu 23.9.2007.
(englanniksi)
Elguja Khintibidze:
A New Theory on the Etymology of the Designations of the Georgians
kartvfund.org.ge
Arkistoitu
14.7.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Other European Countries > Georgia
Euroopan unioni.
Arkistoitu
6.10.2010. Viitattu 23.8.2008.
Georgia became the 41th member state of the Council of Europe on 27 April 1999.
Euroopan neuvoto - Council of Europe. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
10
11
12
13
14
15
16
17
Georgia (country)
(Wayback archive)
2008.
MSN Encarta.
Arkistoitu
30.10.2007. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
A Country Study: Georgia
Library of Congress. Viitattu 21.8.2008.
(englanniksi)
About Georgia: Geography
Caucasian Holidays.
Arkistoitu
14.7.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Tbilisi City hall:
Tbilisi in figures
tbilisi.gov.ge.
(englanniksi)
Forest Resources
G.Info.
Arkistoitu
25.9.2008. Viitattu 23.8.2008.
(englanniksi)
Ecosystems in the Caucasus
(Wayback archive)
WWF.
Arkistoitu
20.4.2008. Viitattu 23.8.2008.
(englanniksi)
Stefan Otto & Shamil Shetekauri:
Endemic Species of the Caucasus
endemic-species-caucasus.info
. Viitattu 23.8.2008.
(englanniksi)
Threats to the environment in the Caucasus
(Wayback archive)
WWF.
Arkistoitu
4.10.2008. Viitattu 6.6.2014.
(englanniksi)
Agency of Protected Areas
Minister of Environment and Natural Resources Protection of Georgia.
Arkistoitu
14.7.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Wilderness, Nature, and Astounding Beauty in Borjomi-Kharagauli National Park
2004.
Georgia Today.
Arkistoitu
1.1.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Andrew Andersen:
Georgia: Early History (ca 600 BC - 650 AD )
conflicts.rem33.com
. Viitattu 21.8.2008.
(englanniksi)
David Marshall Lang:
Rise and Fall of Georgian Kings
conflicts.rem33.com
1962. Viitattu 21.8.2008.
(englanniksi)
Andrew Andersen:
Early Medieval Georgia: 620 - 1089
conflicts.rem33.com
. Viitattu 21.8.2008.
(englanniksi)
Andrew Andersen:
Medieval Georgia: 1089 - 1221 (“The Golden Age”)
conflicts.rem33.com
. Viitattu 21.8.2008.
(englanniksi)
Andrew Andersen:
Late Medieval Georgia: 1236–1500
conflicts.rem33.com
. Viitattu 21.8.2008.
(englanniksi)
David Marshall Lang:
Georgia under the Tsars: Resistance, Revolt, Pacification
conflicts.rem33.com
1962. Viitattu 22.8.2008.
(englanniksi)
David Marshall Lang:
Tsar Nicholas and Viceroy Vorontsov
conflicts.rem33.com
1962. Viitattu 22.8.2008.
(englanniksi)
David Marshall Lang:
Social Change and National Awakening
conflicts.rem33.com
1962. Viitattu 22.8.2008.
(englanniksi)
David Marshall Lang:
Georgia in the 1905 Revolution
conflicts.rem33.com
1962. Viitattu 22.8.2008.
(englanniksi)
David Marshall Lang:
Independent Georgia
conflicts.rem33.com
1962. Viitattu 22.8.2008.
(englanniksi)
David Marshall Lang:
Georgia under Soviet Rule
conflicts.rem33.com
1962. Viitattu 22.8.2008.
(englanniksi)
Economy, not democracy, dominates vote in Georgia
International Herald Tribune.
Arkistoitu
11.10.2008. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Saakashvili May Have Misjudged U.S. Support
NPR. Viitattu 22.8.2008.
(englanniksi)
Georgia profile: Timeline
BBC News. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
2008 Georgia Russia Conflict Fast Facts
13.3.2014.
CNN. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgian billionaire Bidzina Ivanishvili launches election challenge against Mikheil Saakashvili
2012.
Telegraph. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgian Dream Wins Elections
3.10.2012.
RIA Novosti. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
The end of Saakashvili’s reign
2.11.2013.
The Economist. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgiaan valittiin maan ensimmäinen naispresidentti
Yle Uutiset
. Viitattu 22.12.2019.
Yli 200 loukkaantui väkivaltaisiksi yltyneissä mielenosoituksissa Georgiassa
Yle Uutiset
. Viitattu 22.12.2019.
Yhdysvallat otti vaivihkaa suojelukseensa Georgian, Naton sotaharjoitus on nyt laajempi kuin koskaan
(digilehden tilaajille)
Helsingin Sanomat
3.8.2019. Viitattu 22.12.2019.
EU vaatii Georgiaa perumaan ”venäläislain”
Yle Uutiset
15.12.2022. Viitattu 20.5.2024.
Georgian presidentti käytti veto-oikeuttaan niin kutsuttua ”venäläislakia” vastaan
Yle Uutiset
15.12.2022. Viitattu 20.5.2024.
Georgia's PM hits back as protests and resignations intensify
2.12.2024.
BBC. Viitattu 5.12.2024.
BTI 2024 Country Report — Georgia, s. 13.
Georgia Sakartvelos Parlamenti (Parliament)
IPU. Viitattu 8.6.2014.
Georgia: Freedom in the World 2025 Country Report
Freedom House. Viitattu 14.6.2025.
(englanniksi)
The Constitution of Georgia. 3. The Parliament of Georgia
parliament.ge. Viitattu 19.2.2021.
(englanniksi)
vanhentunut linkki
BTI 2024 Country Report — Georgia, s. 17.
Georgia: politics after revolution
14.11.2007.
Open Democracy.
Arkistoitu
15.9.2008. Viitattu 28.8.2008.
(englanniksi)
BTI 2024 Country Report — Georgia, s. 9.
Begheluri and Others v. Georgia
7.10.2014.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Viitattu 7.10.2014.
(englanniksi)
Richest Georgian and possible PM: Who is Bidzina Ivanishvili?
2012.
RT. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgian Armed Forces capacity retained for 2017
15.9.2016.
Agenda.ge. Viitattu 10.5.2020.
(englanniksi)
Parliament Endorses 2019 State Budget
13.12.2018.
Civil.ge. Viitattu 10.5.2020.
(englanniksi)
Georgia Plans Cut of Defense Spending in Next Years
2008.
Civil.ge. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Compulsory military service reintroduced in Georgian Armed Forces
14.2.2017.
Agenda.ge. Viitattu 10.5.2020.
(englanniksi)
The Right to Conscientious Objection in Europe
2005.
Quaker Council for European Affair. Viitattu 31.8.2008.
(englanniksi)
Defense Spending, Number of Troops Increased
15.8.2008.
Civil.ge. Viitattu 31.8.2008.
(englanniksi)
Parliament Sets Up S.Ossetia Provisional Administration
civil.ge
. Viitattu 20.8.2008.
(englanniksi)
Tbilisi-Based Abkhaz Government Moves to Kodori
Civil.ge. Viitattu 20.8.2008.
(englanniksi)
Eurasia Daily Monitor, Volume 5, Issue 158
The Jamestown Foundation. Viitattu 20.8.2008.
(englanniksi)
Abkhazia, S.Ossetia Formally Declared Occupied Territory
Civil Georgia. Viitattu 28.8.2008.
(englanniksi)
Georgia: Administrative units
GeoHive. Viitattu 20.8.2008.
(englanniksi)
BTI 2024 Country Report — Georgia, s. 20.
The economic context of Georgia
5/2025.
Lloyds Bank. Viitattu 14.6.2025.
(englanniksi)
Background Note: Georgia (previous versions)
Yhdysvaltain ulkoministeriö. Viitattu 5.6.2014.
(englanniksi)
Progress Report
Maailmanpankki. Viitattu 25.8.2008.
(englanniksi)
The economic context of Georgia
Nordea Trade
4/2020. Viitattu 10.5.2020.
(englanniksi)
vanhentunut linkki
Suny ym.:
Georgia
Encyclopædia Britannica
3.6.2025. Viitattu 15.6.2025.
(englanniksi)
Georgia Hands over Railway to Investment Fund
Civil.ge.
Arkistoitu
28.8.2008. Viitattu 31.8.2008.
(englanniksi)
Statistical Yearbook of Georgia 2024, s. 25.
Statistical Yearbook of Georgia 2024, s. 34.
Statistical Yearbook of Georgia 2024, s. 33.
Georgian HIV tilasto 2017
(htm)
UNAIDS. Viitattu 22.7.2018.
Number of Population
(PDF)
National Statistics Office of Georgia. Viitattu 10.5.2020.
(englanniksi)
Statistical Yearbook of Georgia 2024, s. 20.
Population by regions, age and sex
(xls)
2014 General Population Census
National Statistics Office of Georgi.
Arkistoitu
11.5.2019. Viitattu 11.7.2018.
(englanniksi)
Georgia
UNData
United Nations Statistics Division. Viitattu 15.6.2025.
(englanniksi)
Population Dynamics in Georgia: An Overview Based on the 2014 General Population Census Data
(pdf)
2014 General Population Census
National Statistics Office of Georgia.
Arkistoitu
11.7.2018. Viitattu 11.7.2018.
(englanniksi)
WB Report: Georgia Among Largest Emigration Countries
16.1.2007.
Civil.ge. Viitattu 24.8.2008.
(englanniksi)
Population
Georgian tilastokeskus. Viitattu 24.8.2008.
(englanniksi)
At least 128,000 people internally displaced by renewed conflict
2008.
IDMC.
Arkistoitu
14.7.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Total population by regions and ethnicity
(xls)
2014 General Population Census
National Statistics Office of Georgia.
Arkistoitu
8.8.2016. Viitattu 11.7.2018.
(englanniksi)
Report
s. 38.
Georgian tilastokeskus. Viitattu 24.8.2008.
(englanniksi)
Laz
World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. Viitattu 24.8.2008.
(englanniksi)
Balci, Bayram:
Is there a place for Islam in Mikhael Saakashvili’s Christian Georgia?
Caucaz Europenews. Viitattu 24.8.2008.
(englanniksi)
Malline:Verkkoviitbritannicae
Georgia purges education system
29.7.2005.
BBC News. Viitattu 2.9.2008.
(englanniksi)
Molly Corso:
Education reform rocks Georgia
13.5.2005.
Eurasianet. Viitattu 2.9.2008.
(englanniksi)
Human Development Report
2007/2008.
United Nations Development Programme. Viitattu 2.9.2008.
(englanniksi)
Education system in Georgia
Study in Georgia.
Arkistoitu
11.5.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Education institutions
Georgian koulutus- ja tiedeministeriö.
Arkistoitu
11.5.2011. Viitattu 2.9.2008.
(englanniksi)
High education institutions
National Tempus Office Georgia.
Arkistoitu
14.7.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgia at a glance
Maailmanpankki. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgian culture
Sangha.net.
Arkistoitu
19.8.2002. Viitattu 25.8.2008.
(englanniksi)
Alexander Mikaberidze:
History of the Georgian Literature
rustaveli.tripod.com
. Viitattu 29.8.2008.
(englanniksi)
Alexander Mikaberidze:
Theater and Opera
rustaveli.tripod.com
. Viitattu 26.8.2008.
(englanniksi)
Georgia's Eurovision song is banned after 'Putin swipe' falls foul of contest's no politics rule
Daily Mail 7 Ajankohta=10.3.2009.
(englanniksi)
Alexander Mikaberidze:
History of the Georgian Cinema
rustaveli.tripod.com
. Viitattu 26.8.2008.
(englanniksi)
Imedi TV to Resume News on Monday
Civil.ge.
Arkistoitu
30.8.2008. Viitattu 31.8.2008.
(englanniksi)
Mze TV Suspends News
2008.
Civil.ge.
Arkistoitu
14.7.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Country Profile
12.8.2015.
BBC News. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Worldwide Press Freedom Index 2014
Reporters Without Borders.
Arkistoitu
14.2.2014. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgian Cuisine
Advantour. Viitattu 27.8.2008.
(englanniksi)
Wine History
GWA. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgian Red Wines
Georgian Wine House.
Arkistoitu
17.2.2010. Viitattu 7.5.2010.
(englanniksi)
First wine, now Russia bans Georgia's water
Guardian 2006
Georgia: Reviving Ancient Martial Arts Traditions
29.8.2012.
Eurasianet. Viitattu 8.6.2014.
(englanniksi)
Georgia
Sport Reference.
Arkistoitu
24.6.2016. Viitattu 7.6.2014.
(englanniksi)
Georgia at the Olympics
Top End Sport. Viitattu 8.6.2014.
(englanniksi)
Olympic medalists
Georgia National Olympic Committee. Viitattu 8.6.2014.
(englanniksi)
World Ranking:
Georgia]
inside.fifa.com
18.7.2024. Viitattu 11.8.2024.
Georgia
uefa.com
. Viitattu 11.8.2024.
(englanniksi)
Georgia
FIFA.
Arkistoitu
3.5.2015. Viitattu 1.9.2014.
(englanniksi)
Georgia Under-19
UEFA. Viitattu 8.6.2014.
(englanniksi)
Holidays
Georgian ulkoministeriö.
Arkistoitu
23.9.2007. Viitattu 21.6.2006.
(englanniksi)
(vanhentunut linkki)
Georgian uusi presidentti astui virkaansa, edeltäjä väittää edelleen olevansa maan laillinen johtaja
YLE Uutiset
29.12.2024. Viitattu 29.12.2024.
Georgia's outgoing president refuses to quit as successor sworn in
BBC News
29.12.2024. Viitattu 29.12.2024.
(englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Braund, David:
Georgia in Antiquity: A History of Colchis and Transcaucasian Iberia, 550 BC-AD 562
Oxford University Press, 1994.
ISBN
978-0198144731
Goldstein, Darra:
The Georgian Feast: The Vibrant Culture and Savory Food of the Republic of Georgia
University of California Press, 1999.
ISBN
978-0520219298
Nasmyth, Peter:
Georgia: In the Mountains of Poetry
Routledge, 2006.
ISBN
978-0415396691
Pelkmans, Mathijs:
Defending the Border: Identity, Religion, And Modernity in the Republic of Georgia
Cornell University Press, 2006.
ISBN
978-0801473302
Rayfield, Donald:
The Literature of Georgia: A History
RoutledgeCurzon, 2000.
ISBN
978-0700711635
Rosen, Roger:
Georgia: A Sovereign Country of the Caucasus
Hong Kong
Odyssey Publications, 2004.
ISBN
978-9622177482
Soltes, Ori Z.:
National Treasures of Georgia: Art and Civilisation Through the Ages
Philip Wilson Publishers, 2003.
ISBN
978-0856675010
Aiheesta muualla
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Gelatin luostari
on
Unescon maailmanperintökohde
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
Georgia
Wikimedia Commonsissa
Matkaopas aiheesta
Georgia
Wikimatkoissa
Encyclopædia Georgica Wikipediassa
Internet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Georgian parlamentti
(georgiaksi)
(englanniksi)
Georgian presidentti
(georgiaksi)
(englanniksi)
Georgian hallitus
(georgiaksi)
(englanniksi)
Georgian ulkoministeriö
(englanniksi)
(georgiaksi)
Georgian puolustusministeriö
(georgiaksi)
(englanniksi)
Discover Georgia
Arkistoitu
– Internet Archive)
(englanniksi)
Georgia: Revolution in the Regions
(englanniksi)
Georgian Daily – Independent Voice
(englanniksi)
Civil.ge – Daily News Online
Arkistoitu
– Internet Archive)
(englanniksi)
(georgiaksi)
(venäjäksi)
Globalis.fi - Georgian maaprofiili
(suomeksi)
Globalis.fi - Georgian konflikti
Arkistoitu
– Internet Archive)
(suomeksi)
Georgian hallinnolliset alueet
Tasavallat:
Abhasia
Adžaria
Alueet:
Guria
Imereti
Kakheti
Kvemo Kartli
Mtskheta-Mtianeti
Ratša-Letškhumi ja Kvemo Svaneti
Samegrelo ja Zemo Svaneti
Samtskhe-Džavakheti
Šida Kartli
Kaupunki:
Tbilisi
Euroopan
valtiot
Itsenäiset valtiot
Alankomaat
Albania
Andorra
Armenia
Azerbaidžan
Belgia
Bosnia ja Hertsegovina
Bulgaria
Espanja
Georgia
Irlanti
Islanti
Italia
Itävalta
Kazakstan
Kreikka
Kroatia
Kypros
Latvia
Liechtenstein
Liettua
Luxemburg
Malta
Moldova
Monaco
Montenegro
Norja
Pohjois-Makedonia
Portugali
Puola
Ranska
Romania
Ruotsi
Saksa
San Marino
Serbia
Slovakia
Slovenia
Suomi
Sveitsi
Tanska
Tšekki
Turkki
Ukraina
Unkari
Valko-Venäjä
Vatikaani
Venäjä
Viro
Yhdistynyt kuningaskunta
Kiistanalaiset valtiot
Abhasia
Artsakh
Etelä-Ossetia
Katalonia
Kosovo
Pohjois-Kypros
Transnistria
Lasketaan kuuluvaksi myös
Aasiaan
Aasian
valtiot
Itsenäiset valtiot
Afganistan
Armenia
Azerbaidžan
Bahrain
Bangladesh
Bhutan
Brunei
Etelä-Korea
Filippiinit
Georgia
Indonesia
Intia
Irak
Iran
Israel
Itä-Timor
Japani
Jemen
Jordania
Kambodža
Kazakstan
Kiina
Kirgisia
Kuwait
Kypros
Laos
Libanon
Malediivit
Malesia
Mongolia
Myanmar
Nepal
Oman
Pakistan
Pohjois-Korea
Qatar
Saudi-Arabia
Syyria
Singapore
Sri Lanka
Tadžikistan
Thaimaa
Turkki
Turkmenistan
Uzbekistan
Venäjä
Vietnam
Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Kiistanalaiset valtiot
Abhasia
Etelä-Ossetia
Palestiina
Pohjois-Kypros
Vuoristo-Karabah
Taiwan
Erityisalueet
Akrotíri ja Dekéleia
Brittiläinen Intian valtameren alue
Hongkong
Joulusaari
Kookossaaret
Macao
Lasketaan kuuluvaksi myös
Eurooppaan
Noudettu kohteesta ”
Luokat
Suositellut artikkelit
Georgia
Piilotetut luokat:
Merkityt versiot lista A
Tietolaatikot joiden kuva-parametrissa on wikikoodia
Small-elementtiä käyttävät tietolaatikot
Small-elementtiä käyttämättömät tarkenteelliset tietolaatikot
Maantieteeseen liittyvät artikkelit
Valtiot joiden valtionpäämies on wikidatassa eri
Artikkelit, joissa on vanhentuneita linkkejä
Yhteiskuntaan liittyvät artikkelit
Puutteelliset lähdemerkinnät
Seulonnan keskeiset artikkelit
42 Aasia
Georgia
Lisää aihe