Israel – Wikipedia

Israel – Wikipedia
Siirry sisältöön
Wikipediasta
Tämä on
vakaa versio
, joka on
katsottu
29. maaliskuuta 2026
Tämä artikkeli käsittelee nykyistä valtiota. Israelilla voidaan tarkoittaa myös historiallista
Israelin kuningaskuntaa
. Nimen muita merkityksiä on lueteltu
täsmennyssivulla
Israelin valtio
מדינת ישראל
(hepreaksi)
Medinat Yīsrāʾēl
دولة إسرائيل
(arabiaksi)
Daulat Isrā'īl
lippu
vaakuna
Israelin sijainti
Valtiomuoto
parlamentaarinen
demokratia
Presidentti
Isaac Herzog
Pääministeri
Benjamin Netanjahu
Lainsäädäntöelin
Knesset
Pääkaupunki
Jerusalem
huom 1
31°47′N
35°13′E
Muita kaupunkeja
Tel Aviv
(418
600 as.)
Haifa
(279
591 as.)
Beerseba
(205
810 as.)
Eilat
(50
072 as.)
Pinta-ala
yhteensä
22
072 km²
sijalla
150)
josta sisävesiä
2,1
Väkiluku (2024)
10 002 000
sijalla
97)
väestötiheys
425 as. / km²
väestönkasvu
1,6
% (2020)
(2020)
Viralliset kielet
heprea
Valuutta
Uusi Israelin sekeli
(₪) (
ILS
BKT
(2025)
yhteensä
583,67 miljardia
USD
sijalla 26
per asukas
39
106 USD
HDI
(2019)
0,919
sijalla 19
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
maatalous
2,4
teollisuus
26,5
palvelut
69,5
Aikavyöhyke
UTC+2
kesäaika
UTC+3
Itsenäisyys
Palestiinan brittiläisestä mandaatista
14. toukokuuta 1948 (5.
Ijaria
5708
Lyhenne
IL
Kansainvälinen
suuntanumero
+972
Tunnuslause
Kansallislaulu
Hatikva
suom.
Toivo
)”
Edeltäjä(t)
Palestiinan brittiläinen mandaatti
Mukana kaikki Israelin suorassa alaisuudessa olevat alueet eli Israelin miehittämä
Golanin kukkuloiden
alue ja Itä-Jerusalem, mutta ei miehitettyä
Länsirantaa
tai
Gazan kaistaa
Infobox OK
Nimi-testi OK
Israelin valtio
10
hepr.
מדינת ישראל
Medinat Yīsrāʾēl
[mediˈnat jisʁaˈʔel]
(ohje)
arab.
دولة إسرائيل
Daulat Isrā'īl
) eli
Israel
hepr.
יִשְׂרָאֵל‎
Yīsrāʾēl
arab.
إِسْرَائِيل‎
Isrāʾīl
) on valtio
Välimeren
ja
Jordanjoen
välissä
Lähi-idässä
. Israel perustettiin
Palestiinan alueelle
vuonna 1948. Se on valtiomuodoltaan parlamentaarinen
demokratia
, mutta toisaalta
juutalainen
valtio,
11
mikä on kirjattu sen peruslakeihin.
12
Väestöltään Israel on kuitenkin monikansallinen ja uskontopohjaltaan moninainen.
13
Israelissa on vuoden 2024 arvion mukaan noin 10 miljoonaa asukasta.
14
Tärkeitä kaupunkeja ovat
Tel Aviv
ja
Jerusalem
. Virallinen kieli on
heprea
. Asukkaista 73 prosenttia on
juutalaisia
, 21 prosenttia
arabeja
ja loput
druuseja
sekä muita vähemmistöjä. Israelin arabit ovat uskonnoltaan enimmäkseen
sunnimuslimeja
ja
kristittyjä
. Israelin pinta-ala on 22
072 neliökilometriä, kun lasketaan kaikki Israelin suorassa alaisuudessa olevat alueet eli
Golanin kukkuloiden
alue ja Itä-Jerusalem, mutta ei
Länsirantaa
tai
Gazan kaistaa
. Jos lasketaan mukaan lisäksi Israelin kontrolloimat Länsiranta ja Gazan kaista, pinta-ala on 27
799 neliökilometriä. Israelin naapurimaita ovat
Egypti
Jordania
Syyria
ja
Libanon
. Israel on kehittynyt
teollisuusmaa
ja sen elintaso on Lähi-idän korkein.
15
Israel on
OECD:n
jäsenmaa.
16
Maa on sijoittunut korkealle valtioiden vertailuissa muun muassa naisten turvallisuuden,
17
innovaatioiden
määrän,
18
elinajanodotteen
19
ja korkeakoulutuksen saaneiden kansalaisten määrän suhteen.
20
Maa sijoittui neljänneksi YK:n
onnellisuusindeksissä
2023.
21
Sen talous sijoittui
29. sijalle nimellisen bruttokansantuotteen
perusteella ja 13. sijalle bruttokansantuotteella henkeä kohti mitattuna.
22
Israel on yksi Aasian ja Lähi-idän rikkaimmista maista aikuista kohden lasketun keskimääräisen varallisuuden ja henkeä kohti lasketun BKT:n perusteella.
23
24
Juutalaisten hajaannus eli
diaspora
alkoi vuonna 135, kun
roomalaiset
ajoivat heidät maanpakoon ja nimesivät alueen Palestiinaksi. Palestiina oli osa
Osmanien valtakuntaa
1500-luvulta alkaen. Vuonna 1918
Yhdistynyt kuningaskunta
valtasi alueen ja sitoutui tukemaan juutalaisten
kansallisen kodin
perustamista Palestiinaan sekä juutalaisten paluumuuttoa. Vuonna 1947
Yhdistyneet kansakunnat
päätti, että Palestiinan alue oli jaettava Israeliksi ja
Palestiinan arabien maaksi
. Arabit eivät hyväksyneet maan osittamista. Israel joutui ympäröivien arabimaiden hyökkäyksen kohteeksi vuosina
1948
1967
ja
1973
. Israel solmi lopulta rauhan Egyptin ja Jordanian kanssa, mutta
Israelin–Palestiinan konflikti
jatkuu. Israelissa asuu yli seitsemän miljoonaa juutalaista. Israelin miehittämillä alueilla asuu noin viisi miljoonaa
palestiinalaista
. Israel on perustanut Länsirannalle siirtokuntia, joissa asuu 700
000 juutalaista. Gazaa johtaa
islamistinen terrorijärjestö
Hamas
25
26
Syksyllä 2023 Hamas hyökkäsi Israeliin, minkä jälkeen Israel
julisti sodan Hamasia vastaan
ja aloitti iskut Gazan kaistalle.
27
Israelin toimet palestiinalaisalueiden miehityksen aikana ovat herättäneet jatkuvaa kansainvälistä kritiikkiä, ja useat ihmisoikeus- ja avustusjärjestöt,
28
29
30
31
32
useat
Yhdistyneiden kansakuntien
(YK) virkamiehet ja virastot,
33
34
35
sekä useat kansanmurhatutkimukset että kansainvälisen oikeuden tutkijat
36
37
38
39
40
41
ovat syyttäneet Israelia
sotarikoksista
rikoksista ihmisyyttä vastaan
ja
palestiinalaisten
kansanmurhasta
käynnissä olevassa Gazan sodassa.
Nimi
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Nimi ”Israel” on tavanomaisessa ja uskonnollisessa käytössä merkinnyt kolmentuhannen vuoden ajan sekä Israelia maana että koko juutalaista kansaa, asuivatpa he sitten Israelissa tai diasporassa. Nimi on peräisin
Raamatusta
, 1. Mooseksen kirjan jakeesta 32:28, jossa
Jaakob
saa uuden nimen Israel. Nimestä on erilaisia käsityksiä. Joidenkin mukaan nimi juontuu verbistä
śarar
(’hallita, olla vahva, määrätä’), jolloin nimi merkitsisi ’Jumala hallitsee’ tai ’Jumala tuomitsee’. Muita mahdollisia merkityksiä ovat ’Jumalan ruhtinas’ tai ’
Ēl
taistelee’.
lähde?
Israel
mainitaan ensimmäisen kerran
egyptiläisessä
Merenptahin steelassa
, jossa kerrotaan
Kanaaninmaan
sotilasleireistä. 1200-luvulle eaa. ajoitettu steela mainitsee Israelin kansana, joka ei ollut muodostanut valtiota.
42
Nykyvaltiolle annettiin nimeksi
Medinat Jisrael
eli
Israelin valtio
, ja sen kansalaiset ovat
israelilaisia
43
Maantiede
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Koko ja sijainti
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin pinta-ala on 22
072 neliökilometriä, ja siinä on mukana koko
Jerusalem
ja
Golanin kukkulat
44
Valtio rajoittuu pohjoisessa
Libanoniin
ja
Syyriaan
, idässä
Länsirantaan
ja
Jordaniaan
, lounaassa ovat
Egypti
ja
Gazan kaista
. Israelin rantaviiva
Välimereen
on lännessä ja
Punaiseenmereen
yhtyvä
Akabanlahti
etelässä.
lähde?
Pinnanmuodot ja vesistöt
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Maantieteellisesti Israel voidaan jakaa neljään alueeseen, Välimeren rannikkotasankoon, keski- ja pohjoisosien kukkuloihin,
Isoon hautavajoamaan
ja
Negeviin
. Rannikkokaistale on 185 kilometriä pitkä, mutta melko kapea. Etelässä se on leveimmillään noin 45 kilometriä. Pohjoisosien
Galileassa
on maan korkeimmat kohdat, joista korkein on 1
208-metrinen
Har Meron
. Galilean erottaa Israelin miehittämästä Länsirannasta hedelmällinen
Jisreelin tasanko
45
Kuollutmeri
on merenpinnan alapuolella sijaitseva erittäin suolapitoinen järvi.
Galilea
Rannikko-
tasanko
Juudean
kukkulat
Negev
Välimeri
Gennesaretin-
järvi
Kuollut-
meri
Akaban-
lahti
Länsi-
ranta
Gazan
kaista
Libanon
Syyria
Jordania
Egypti
Iso hautavajoama alkaa Israelin rajojen pohjoispuolelta ja se kulkee eteläsuuntaisesti halki koko maan Akabanlahteen saakka.
Jordan-joki
virtaa sitä pitkin ensin
Hulanlaaksoon
, sitten
Gennesaretinjärveen
ja lopulta Länsirannan puolella
Kuolleeseenmereen
. Kuolleenmeren eteläpuolella Iso hautavajoama jatkuu kuivana
Aravanlaaksona
45
Kuollutmeri sijaitsee noin 400 metriä merenpinnan alapuolella ja on samalla Israelin maanpinnan alin kohta.
Israelin eteläisimmän puoliskon muodostaa kuiva Negev, joka on kartalla nuolenmuotoinen alue, joka kapenee etelää kohti. Etelässä alueesta tulee entistäkin kuivempi, ja siellä on myös
vadien
kanjonien
ja
jyrkänteiden
halkomia
hiekkakivikukkuloita
45
Israelin tärkeimmät vesialueet ovat Geneseratinjärvi ja Jordan, jonka lisäksi maassa virtaavat muun muassa
Tel Avivin
kohdalla Välimereen laskeva
Jarkon
ja
Haifan
lähelle laskeva
Kison
. Myös Jordanin sivujoki
Jarmuk
virtaa osan matkaa Israelissa. Iso osa joista on kuitenkin kausittaisia.
45
Ilmasto
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin ilmasto on
välimerellinen
lukuun ottamatta maan etelä- ja pohjoisosien autiomaita, joista suurin on Negev. Keväällä ja kesällä esiintyy ajoittain
hiekkamyrskyjä
. Maassa on kuuma sateeton kesä ja suhteellisen lyhyt viileä sateinen talvi. Ilmasto vaihtelee maan sisällä pituuspiirin, leveyspiirin ja Välimeren läheisyyden mukaan. Elokuu on kuukausista kuumin, keskilämpötilat vaihtelevat välillä 18–38
°C.
lähde?
Sateet ovat yleensä rankkasateita, jotka aiheuttavat
eroosiota
ja
tulvia
. Talvella sade saattaa tulla
lumena
maan keskiosan ylämailla kuten Jerusalemissa. Maan viljellyimmillä alueilla sataa yli 300 millimetriä vuodessa. Maasta on viljeltävää noin kolmasosa.
lähde?
Kasvit ja eläimet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Harjalintu
on Israelin kansallislintu.
Israelissa on tavattu yli 500
lintulajia
. Osa linnuista asuu siellä pysyvästi, osa muuttaa Israelin alueen läpi kahdesti vuodessa.
46
Eri puolilla maata on yli 150 luonnonsuojelualuetta ja 65
kansallispuistoa
, joiden koko on noin 1
000 neliökilometriä. Alueista huolehtii Israelin luonto- ja puistohallinto. Parikymmentä niistä on kehitetty julkiseen käyttöön, ja kävijöitä niissä on vuosittain kaksi miljoonaa.
Unesco
on nimennyt
Karmelvuoren
biosfäärireservaatiksi. Satoja kasveja ja eläimiä, kuten
tammi
palmu
ja eläimistä
gaselli
ja
leopardi
, on suojeltu, ja uhanalaisille lajeille on laadittu pelastusohjelmia.
46
Metropolit
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Vuonna 2004 Israelin väestölaskennassa määriteltiin kolme metropolialuetta:
Tel Aviv
– 2
933
700 ihmistä
Haifa
– 980
600 ihmistä
Beerseba
– 511
800 ihmistä
Jerusalemia
voisi myös kutsua metropolialueeksi, mutta sen määritteleminen on vaikeaa, koska asutus levittäytyy niin laajalle alueelle ja itse kaupungin rajat ovat epäselvät. Jerusalemin kaupungin virallinen väkiluku on 919
000 (2018).
Nasaret
ja sen muslimienemmistöiset lähiöt mukaan lukien alue kuuluisi myös suuriin metropolialueisiin.
lähde?
Historia
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Israelin historia
Jerusalemista Roomaan tuotua
toisen temppelin
ryöstösaalista
Tituksen riemukaareen
kuvattuna.
Juutalaisten
diaspora
eli hajaannus alkoi vuonna 134 jaa., kun
roomalaiset
olivat kukistaneet
juutalaiskapinan
Juudeassa
Galileassa
ja
Samariassa
. Pari sataa vuotta aikaisemmin (63 eaa.)
Pompeius
oli kukistanut hasmonealaisen valtion, mutta maata ei saatu koskaan rauhoittumaan.
47
Nyt roomalaiset ajoivat juutalaisväestön maanpakoon ja nimesivät alueen
Palestiinaksi
filistealaisten
mukaan.
48
Diasporankin aikana juutalaisia asui Galileassa. Luvattu maa säilyi myös nostalgisen paluumuuton kohteena. Muun muassa kuuluisa rabbi
Moses Maimonides
pakeni 1100-luvulla sinne
Marokosta
Ristiretkeläiset
olivat 1000-luvulla kohdanneet Jerusalemissa pienen juutalaisväestön ja polttaneet sen
synagogan
49
Palestiina kuului 600-luvulta 1900-luvun alkuun eri muslimihallitsijoille. Juutalaiset saivat pitää uskonnolliset tapansa, mutta islamilaisen lain mukainen
dhimmi
-asema teki heistä toisen luokan kansalaisia.
50
Välimeren itärannikko siirtyi 1500-luvulla
Osmanien valtakunnalle
. Nykyisen Israelin alue liitettiin sen Syyrian provinssiin. Provinssin eteläosaa hallittiin
Istanbulista
ja pohjoisosaa
Damaskoksesta
tai
Beirutista
51
Palestiinassa vierailleet eurooppalaiset matkailijat kuvailivat tienoota hylätyksi takamaaksi.
52
Brittiläisen
yläluokan jäsenet alkoivat nähdä Palestiinan ”maana ilman ihmisiä”, jonka ”ihmiset ilman maata” eli juutalaiset voisivat asuttaa. Vuonna 1852 britit perustivat yhdistyksen edistämään juutalaisten paluuta.
53
Osmanisulttaania ajatus ei miellyttänyt.
53
Myöhemmin hän pyrki estämään juutalaisten muuton Palestiinaan ja jopa karkotti juutalaisväestön
Jaffasta
54
Juutalaisväestön lukumäärä Palestiinan alueella oli 1800-luvun alussa arviolta 7
000–10
000 henkeä, ja ennen sionistisen muuttoaallon alkua 1880-luvun alussa arviolta 13
000–20
000 henkeä
55
Sionismi ja ensimmäinen muuttoaalto
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Juutalaisia maahanmuuttajia ensimmäisen
alijan
aikaan 1880-luvulla.
Kristillistä sionismia
, eli ajatusta juutalaisten paluusta Palestiinaan, seurasi juutalainen
sionismi
. Sionistisen aatteen pioneeri
Theodor Herzl
julkaisi vuonna 1896 kirjan
Juutalaisvaltio
56
ja järjesti seuraavana vuonna ensimmäisen sionistikongressin Sveitsissä. Juutalaisten muuttoliike Israeliin eli ensimmäinen
alija
(hepr. nousu), sai alkunsa
Venäjän
keisari
Aleksanteri II:n
murhaa 1881 seuranneesta
pogromiaallosta
57
ja johti vuosien 1882–1903 välillä noin 35
000 pääasiassa Itä-Euroopan juutalaisen muuttoon Palestiinaan.
58
Ensimmäisen muuttoaallon päättyessä Palestiinassa asui 40
000 juutalaista ja 140
000
59
tai toisen arvion mukaan 450
000
60
muihin etnisiin ryhmiin kuuluvaa. Toinen alija vuosina 1904–1914 toi Palestiinaan 40
000 uutta muuttajaa, jotka usein olivat yhteisomistukseen uskovia
sosialisteja
61
62
Osmanit karkottivat noin puolet toisen alijan aikana muuttaneista vuoteen 1914 mennessä, jolloin
ensimmäinen maailmansota
keskeytti maahanmuuton.
63
54
Toisen alijan aikana alkoi maataloussiirtokuntien ohella syntyä myös
teollisuutta
. Sekä
maataloudessa
että teollisuudessa käytettiin myös arabityövoimaa. Palestiinaan oli alkanut muodostua Israelin tulevan itsenäisyyden keskeisiä kansallisia instituutioita. Toisen alijan aikana ja sen jälkeen perustettiin ensimmäiset puolueet,
päärabbinaatti
, ensimmäiset sotilaalliset järjestöt ja ensimmäinen nykyaikainen juutalainen kaupunki
Tel Aviv
64
Heprean
kieltä ryhdyttiin elvyttämään, syntyi hepreankielinen
lehdistö
ja
kirjallisuus
, ja hepreasta tuli yhteinen kieli.
Yhdistynyt kuningaskunta etsi tukea sekä juutalaisilta että arabeilta, mikä johti ristiriitaiseen politiikkaan Lähi-idässä. Kun osmanivaltakunta alkoi hajota, Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri
Arthur Balfour
julkaisi 2. marraskuuta 1917 kirjeen, jossa sen hallitus tuki juutalaisten ”kansallisen kodin” perustamista sen hallitsemaan Palestiinaan, joka tuolloin käsitti myös Transjordanian eli nykyisen Jordanian. Kirjeessä todettiin, ettei tämä saanut loukata alueen ei-juutalaisten yhteisöjen oikeuksia.
65
Samaan aikaan britit tukivat myös
arabinationalisteja
. Osmanivaltakunnan viimeisiä tekoja oli luovuttaa Palestiina ja Transjordania
Kansainliiton mandaattialueeksi
. Kansainliitto siirsi 24. heinäkuuta 1922 niiden hallinnon Yhdistyneelle kuningaskunnalle.
66
Sen hallitsemasta
Palestiinan brittiläisestä mandaatista
suurimman osan muodosti
Jordanvirran
itäpuolinen osa eli
Transjordanian emiraatti
(1921–1946). Se suljettiin juutalaisilta ja muodollisesti sitä johti arabiemiiri.
67
Brittihallinnon aika
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Maanomistuksen jakautuminen vuonna 1945.
Juutalaisten omistuksessa.
Juutalaisten haltuun annettu tai käyttämä valtionmaa.
Arabien omistuksessa.
Arabien haltuun annettu tai käyttämä valtionmaa.
Asuttamaton valtionmaa, josta osaa käytettiin laidunmaana.
Rekisteröimätön joutomaa (
mewat
).
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen juutalaisten muutto Palestiinaan virisi uudelleen. Kolmas alija vuosina 1919–1923 toi maahan 40
000 muuttajaa ja neljäs alija 1920-luvulla 82
000 muuttajaa. 1930-luvulla viidennessä alijassa Palestiinaan muutti noin 250
000 juutalaista. Kun juutalaisia oli vuonna 1881 Palestiinassa noin 25
000, heidän lukumääränsä
toisen maailmansodan
jälkeen vuonna 1947 oli jo 630
000.
61
Euroopasta tulleet juutalaiset toivat mukanaan vaurautta, mikä synnytti työpaikkoja, ja siksi Palestiina alkoi vetää puoleensa myös arabeja koko Lähi-idän alueelta. 1900-luvun alun vajaasta 140
000:sta arabien määrä kasvoi lähes puoleen miljoonaan vuonna 1922
59
ja 1,3 miljoonaan vuonna 1947.
68
Kansainliiton mandaatti Yhdistyneelle kuningaskunnalle vuonna 1922 vahvisti Balfourin lupauksen juutalaisten ”kansallisesta kodista”.
69
Brittihallinto nimitti vuonna 1921 Palestiinan muslimiväestön johtoon
Amin al-Husseinin
, josta vuonna 1922 tehtiin Jerusalemin
suurmufti
70
Ainakin vuodesta 1919 lähtien al-Husseini oli järjestänyt hyökkäyksiä juutalaisia siirtolaisia vastaan.
68
Juutalainen itsehallinto kehittyi voimakkaasti 1920-luvun kuluessa. Tällöin perustetusta
juutalaistoimistosta
kehittyi Palestiinan juutalaisyhteisön (
Yišuv
) hallitus, joka edusti juutalaisia. Vaaleissa 1920 valittiin myös epävirallinen
parlamentti
Yishuvilla
oli oma
koulujärjestelmä
ja
verotusoikeus
. Vuonna 1920 perustettu ammattijärjestö
Histadrut
huolehti myös
terveydenhuollosta
ja harjoitti
vakuutus
- ja
pankkitoimintaa
Jerusalemin heprealainen yliopisto
aloitti toimintansa 1925. Arabit eivät valtiollisia elimiä perustaneet, koska odottivat saavansa maan haltuunsa brittimandaatin päättyessä.
71
Juutalaisten ja arabien välille syntyi 1929 levottomuuksia, jotka liittyivät Jerusalemin
Temppelivuoren
käyttöön. 16. elokuuta
1929 arabit hyökkäsivät
useisiin kohteisiin koko maassa. Toista sataa juutalaista ja kymmeniä arabeja sai surmansa.
Hebronissa
koko
juutalainen yhteisö tuhottiin
, ja juutalaiset palasivat sinne vasta vuoden 1967 jälkeen.
72
Juutalaiset tekivät kostoiskuja.
73
Yhdistyneen kuningaskunnan nimittämä Shawn komissio totesi, että väkivaltaisuudet olivat arabien toimeenpanemia ja suositteli, että juutalaisten maahanmuuttoa alettaisiin rajoittaa.
74
Arabikapina 1936–1939
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Arabikapina (1936–1939)
Vuoden 1929 levottomuudet olivat enteilleet jännityksen lisääntymistä Palestiinassa. Vuonna 1936 puhkesi laaja
arabikapina
, joka suuntautui sekä juutalaisia että brittejä vastaan. Tähän mennessä juutalaisten lukumäärä oli jo 400
000, kun
natsien
valtaannousu Saksassa 1933 oli lisännyt juutalaisten pakoa Euroopasta. Arabikapinan syynä olivat pelko juutalaisvaltion synnystä sekä juuri itsenäistyneiden muiden arabimaiden esimerkki. Myös lisääntyvä työttömyys aiheutti tyytymättömyyttä. Suurmaanomistajat olivat myyneet maitaan juutalaisille, jolloin entiset vuokraviljelijät olivat menettäneet toimeentulonsa.
75
Klaanien erimielisyyden takia arabikapinalla ei ollut keskitettyä johtoa eikä mahdollisuutta menestyä. Sen aikana satoja juutalaisia surmattiin.
72
Noin 4
000–6
000 arabia kuoli, mahdollisesti yli puolet keskinäisissä kiistoissa. Jopa 30
000 pakeni ympäröiviin arabimaihin. Lisääntyvä taloudellinen kurjuus lisäsi jääneiden halukkuutta myydä maansa juutalaisille.
76
Vuoden 1936 jälkeen juutalainen
Irgun
-järjestö aloitti
väkivallanteot
arabeja vastaan muun muassa räjäyttelemällä pommeja väkijoukoissa.
77
Arabien miellyttämiseksi mandaattihallinto rajoitti juutalaisten maahanmuuttoa.
78
Yhdistyneen kuningaskunnan näkemyksiin alkoi vaikuttaa myös se, että
Adolf Hitlerin
Saksa ja
Benito Mussolinin
fasistinen
Italia
olivat asettuneet tukemaan arabeja ja saivat osakseen suopeutta arabimaailmassa.
79
Vuonna 1939 britit määräsivät juutalaisten maahanmuuton ylärajaksi 75
000 seuraavien viiden vuoden aikana.
80
Samaan aikaan Hitlerin vainoja oli Euroopassa pakenemassa moninkertainen määrä juutalaisia.
lähde?
Sisällissota 1947–1948
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Palestiinan mandaattialueen sisällissota
Työväenpuolueen
poliitikko
Golda Meir
Haifassa 1947.
Toisen maailmansodan jälkeen perustettu
Yhdistyneet kansakunnat
sai tehtäväkseen esittää ratkaisuja Palestiinan tilanteeseen. Kuuden miljoonan juutalaisen
joukkomurha
Euroopassa oli vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen, joka alkoi vakuuttua juutalaisvaltion tarpeellisuudesta.
81
Arabit uhkasivat
jihadilla
, jos sellainen perustetaan. Vasta perustetun
Arabiliiton
neuvosto kehotti jäsenvaltioitaan lähettämään joukkojaan Palestiinan rajoille.
82
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous
hyväksyi 29. marraskuuta 1947 päätöslauselman 181, joka sisälsi
esityksen Palestiinan jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin
83
Juutalaiset hyväksyivät esityksen, mutta arabivaltiot torjuivat kahden valtion mallin.
84
Tässä vaiheessa Palestiinassa asui 650
000 juutalaista ja 1,3 miljoonaa arabia.
Heti seuraavana aamuna väkivaltaisuudet juutalaisia vastaan kiihtyivät sekä Palestiinassa että ympäröivissä arabimaissa, ja yltyivät mandaattialueella sisällissodaksi. Arabit julistivat
yleislakon
ja iskivät brittijoukkoja ja juutalaisia vastaan. Juutalaiset ryhmittyivät puolustautumaan, mutta siirtyivät keväällä 1948 myös hyökkäämään.
85
Heidän tärkein asevoimansa oli puolisotilaallinen
Hagana
-järjestö, josta myöhemmin tuli
Israelin puolustusvoimien
ydin. Sen puolustussotaan rajoittunut strategia ei ollut kelvannut kaikille, minkä takia vuoden 1936 arabikapinan jälkeen syntynyt sotilasjärjestö Irgun ja siitä eronnut
Lehi
kävivät omaa sotaansa.
86
Palestiinalaisten puolella tärkein voima oli Pyhän sodan armeija sekä Arabiliiton perustama vapaaehtoisista koostunut vapautusarmeija. Kaikki osapuolet syyllistyivät siviileihin kohdistuvaan terroriin.
87
Palestiinalaisten taistelutahtoa lamautti sotilaallisesti tärkeän
Deir Yassinin
kylän valloitus huhtikuussa 1948, minkä yhteydessä Irgun ja Lehi surmasivat toistasataa siviiliä. Sionistisen liikkeen johto tuomitsi siviilien murhaamisen.
88
Sodan lopputulos oli suuri voitto juutalaisille. Hävinnyt osapuoli oli kärsinyt epäyhtenäisyydestä ja sotataitojen puutteesta. Arabinationalismi oli myös rajoittunut lähinnä eliittiin, eikä taistelutahto ollut kokonaisuudessaan korkealla.
88
Israelin itsenäisyyssota 1948
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Israelin itsenäisyyssota
Ympäröivien arabimaiden hyökkäys Israeliin sen
itsenäisyyssodassa
Yhdistyneen kuningaskunnan poistuttua alueelta Israel perustettiin
itsenäisyysjulistuksella
14. toukokuuta 1948. Yhdistyneen kuningaskunnan mandaatti umpeutui päivän päättyessä keskiyöllä.
Yhdysvallat
ja
Neuvostoliitto
tunnustivat heti juutalaisvaltion.
89
Käynnissä ollut sisällissota laajeni Israelin itsenäisyyssodaksi, kun Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin armeijat hyökkäsivät Israeliin itsenäisyysjulistusta seuranneena päivänä.
90
Sodan alussa arabiarmeijan koko oli 20
000–30
000 miestä ja Israelin 35
000. Sodan lopulla Israelilla oli jo kaksinkertainen miesylivoima.
91
Vuonna 1948 Suomesta lähti vapaaehtoisia
suomenjuutalaisia
sotilaiksi Israeliin, ja myös
Suomen valtio
avusti Israelia aselahjoituksin.
92
Sota päättyi 7. tammikuuta 1949 Israelin täydelliseen voittoon. Sen haltuun jäänyt alue laajeni Yhdistyneiden kansakuntien jakosuunnitelman 55 prosentista noin neljään viidesosaan.
93
Israel ei vallannut Transjordanialta
Länsirantaa
ja
Itä-Jerusalemia
, vaikka olisi siihen pystynyt, koska pelkäsi sen ärsyttävän Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Israel oli myös rakentanut suhteita Transjordanian emiiriin
Abdullahiin
94
Israel valtasi kuitenkin Negevin autiomaan sekä pohjoisessa Galilean.
Gazan kaista
jäi Egyptin miehittämäksi, mutta sitä ei liitetty Egyptiin eikä gazalaisia päästetty siirtymään sinne.
95
Israel menetti sodassa noin 6
000 henkeä, mikä oli prosentti sen juutalaisväestöstä. Määrästä kolmannes oli siviilejä.
96
Israelin perustamisen jälkeen alkoi Euroopasta muuttaa alueelle suurin joukoin holokaustista selviytyneitä juutalaisia. Vuoteen 1951 mennessä Israeliin muutti lähes 700
000 siirtolaista, mikä kaksinkertaisti juutalaisen väestön määrän.
97
Ensimmäisten vuosien siirtolaisaalto toi mukanaan keskitysleireiltä selvinneitä, Yhdistyneen kuningaskunnan pysäyttämiä sekä
arabimaiden mizrahi-juutalaisia
. Vuosina 1949–1950
Jemenistä
muutti lähes 50
000 juutalaista. Irakin juutalaiset joutuivat Israelin itsenäisyyssodan aikana vainojen kohteeksi ja muuttivat melkein kaikki Israeliin 1950–1951 (Operaatio ”Ali Baba”).
98
Marokon suuresta ja köyhästä juutalaisväestöstä yli 100
000 muutti Israeliin, ennen kuin Marokko vuonna 1960 rajoitti muuttoa.
99
Iranin suuri juutalaisväestö on samoin supistunut 25
000 henkeen.
100
Pakolaisongelman synty
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Palestiinan pakolaisuus
Yhdistyneiden kansakuntien ja brittien arvion mukaan noin 700
000–750
000 eli runsas puolet Palestiinan 1,3 miljoonasta arabiasukkaasta pakeni tai karkotettiin.
101
102
Ensimmäinen pakolaisaalto alkoi loppuvuodesta 1947, jolloin sisällissota oli käynnissä. Lähtijöiden joukossa oli kaupunkien yläluokkaa ja juutalaisille kaavaillun rannikkoalueen kylien asukkaita. Massapako alkoi huhtikuussa 1948, kun siionistien sodankäynti muuttui hyökkääväksi ja arabijoukot alkoivat vetäytyä. Vaikka kyläläiset pakenivat yleensä itse rintamataistelujen alta, paikoilleen jääneitäkin ajettiin pois ja tyhjentyneitä kyliä hävitettiin.
103
Karkotukset eivät perustuneet kuitenkaan järjestelmälliseen suunnitelmaan
104
, vaan kyseessä oli äärisiionistien harjoittama toiminta
105
. Heinäkuussa 1948 tapahtuneessa suurimmassa yksittäisessä karkotuksessa
Lodin
ja
Ramlan
kaupungeista karkotettiin yhteensä 60
000 asukasta. Syinä olivat pelko ja kostonhalu sekä toive puhtaasti juutalaisesta valtiosta.
106
Alkuperäisten asukkaiden siirtäminen pois oli tärkeä tavoite Sionistiselle liikkeelle, joka halusi luoda juutalaisenemmistöisen valtion muslimien asuttamaan maahan. Siionistit perustelivat tavoitettaan sillä, että maan muslimiväestö ei saanut olla liian suuri, koska muslimit eivät hyväksyneet juutalaisten maahanmuuttoa.
107
Osa vanhoista asukkaista pakeni sotaa arabimaiden kehotuksesta
101
108
. Tällaisia kehotuksia ei esiintynyt kuitenkaan laajasti.
109
Kansainväliset vaatimukset pakolaisten paluun sallimiselle johtivat vuonna 1948
Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmaan 194
, jonka mukaan Israelista karkotetut ja paenneet piti päästää palaamaan entisille asuinsijoilleen ja heiltä ryöstetty omaisuus piti palauttaa tai korvata.
110
Paluuoikeus tuli antaa niille pakolaisille, jotka "haluavat elää rauhassa naapureidensa kanssa”
104
Israel ei ole kuitenkaan suostunut koskaan noudattamaan päätöslauselmaa
110
muilta osin kuin että se oli kesällä 1949 valmis ottamaan vastaan 70
000 pakolaista
107
Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan pakolaisjärjestö
UNRWA
on määritellyt Palestiinan pakolaisiksi henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka oli Palestiina 1946–1948, ja jotka menettivät kotinsa ja elantonsa vuoden 1948 konfliktin seurauksena.
UNRWA
hyväksyy Palestiinan pakolaisiksi myös tällaisille pakolaisille syntyneet lapset,
111
mikä poikkeaa vuoden 1951 pakolaissopimuksesta, jota YK:n toinen pakolaisjärjestö UNHCR noudattaa.
112
Palestiinan pakolaiskysymys
on edelleen ratkaisematta.
113
UNRWA pitää yllä kouluja ja terveyspalveluita Länsirannalla ja Gazassa.
114
Israelin valtio
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin ensimmäinen pääministeri
David Ben-Gurion
Vuonna 1949 Israelissa pidettiin ensimmäiset vaalit, joissa oli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Parlamentti on yksikamarinen, ja hallitseva asema on pääministerin johtamalla hallituksella. Tärkeimmät puolueet pohjautuivat jo Euroopassa vaikuttaneisiin sionistiryhmiin. Uskonnolliset puolueet saivat vahvan aseman. Ensimmäisissä vaaleissa
David Ben-Gurionin
johtama Mapai sai suurimman paikkamäärän ja Ben-Gurionista tuli ensimmäinen pääministeri.
115
Itsenäisyysjulistuksessa Israel määriteltiin juutalaisvaltioksi, mutta kaikkien yhdenvertaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet tunnustettiin. Uskonnollisten tahojen kanssa syntyi epävirallinen valtiosopimus, joka takasi, ettei valtio virallisesti riko
halakhaa
eli juutalaisten uskonnollista lakia. Sen mukaisesti valtion laitoksissa seurataan juutalaisia ruokasäännöksiä, ja
sapatti
on virallinen lepopäivä.
116
Suezin kriisi 1956
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Suezin kriisi
1940-luvun lopulta lähtien Israelin ja sen naapureiden välillä käytiin rajakahakoita. Ne johtivat osaltaan Israelin ja Egyptin väliseen sotaan vuonna 1956.
117
Arabimaat olivat panneet Israelin kauppasaartoon, sulkeneet
Suezin kanavan
ja
Tiraninsalmen
israelilaisilta laivoilta ja uhkasivat Israelia uudella sodalla. Muun muassa Egyptin
Muslimiveljeskunta
järjesti sotilaallisia iskuja Israeliin. Israelin joukot tekivät vastaavasti kostoiskuja arabimaihin, missä kohteena oli myös siviilejä.
118
Israelissa alettiin odottaa uutta sotaa, ja ajatus ensi-iskusta alkoi saada kannatusta.
119
Vuonna 1956 Egyptin uusi sotilasjohtaja
Gamal Abdel Nasser
päätti valtiollistaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja
Ranskan
omistaman Suezin kanavan. Päätöksen seurauksena puhkesi Suezin kriisi, jonka aikana Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Israel hyökkäsivät menestyksekkäästi Egyptiin kohti Suezin kanavaa. Sodan aloitti Israel, joka lokakuussa muutaman päivän aikana miehitti Gazan ja suurimman osan
Siinain niemimaata
lähde?
Aselepo solmittiin, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto painostivat osapuolia rauhaan. Vetäytymisen ehtoina olivat Yhdistyneiden kansakuntien
UNEF
-joukkojen sijoittaminen Siinaihin valvomaan, että Egypti ei enää hyökkää Israeliin kuten vuoden 1948 sodassa. Israel joutui luopumaan valtaamistaan alueista, mutta sai lupauksen rauhasta. Lisäksi merisaarto purettiin ja sotilaalliset iskut lopetettiin.
120
121
Kuuden päivän sota 1967
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Kuuden päivän sota
Kuuden päivän sota ja Israelin hyökkäys Golanin kukkuloille.
Kuuden päivän sodassa Israelia vastassa olivat Egypti, Jordania ja Syyria. Vuonna 1967 Egypti saartoi Israelin laivaliikenteen Punaisellamerellä, poisti UNEF-rauhanturvaajat alueelta ja siirsi panssarivaunuja ja satoja sotilaita Siinaille ilmoittaen olevansa valmis sotaan.
122
Kansainvälisten sopimusten mukaan laivaliikenteen saarto oli jo sotatoimi, ja Israel vastasi siihen omalla hyökkäyksellään. Kuuden päivän sota alkoi Israelin iskulla, jolla se onnistui muutamassa tunnissa tekemään Egyptin ilmavoimat toimintakyvyttömäksi. Jordania puolestaan hyökkäsi Israelin kaupunkeihin Länsi-Jerusalemiin sekä Netanyaan. Sota merkitsi nopeaa voittoa Israelille. Sen lopussa Israelin hallintaan jäivät Gaza, Siinain niemimaa, Länsiranta ja Golanin kukkulat.
lähde?
Jom kippur -sota 1973
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Jom kippur -sota
Syyria ja Egypti hyökkäsivät Israeliin vuonna 1973 ja yllättivät tärkeimmän juhlapäivänsä,
suuren sovituspäivän
, vietossa olleen Israelin. Israel kärsi aluksi huomattavia tappioita erityisesti Golanin kukkuloilla, mutta reservijoukkojen saapuessa rintamille muutamien päivien kuluttua sotatilanne alkoi muuttua. Toista viikkoa jatkuneiden taistelujen jälkeen Egypti ja Syyria olivat menettäneet useimmat valtaamansa asemat, ja pian Israel eteni Suezin kanavan länsirannalle ja Syyriaan. Tulitauko astui voimaan kolme viikkoa sodan alkamisesta.
lähde?
Israelin ja Egyptin erillisrauha
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Menachem Begin
Jimmy Carter
ja
Anwar Sadat
Camp Davidissa Yhdysvalloissa vuonna 1978.
Marraskuussa 1977 Egyptin presidentti
Anwar Sadat
laskeutui Egyptin ilmavoimien koneella Tel Avivin
Ben-Gurionin lentoasemalle
ja aloitti historiallisen valtiovierailun Israelissa. Seuraavana päivänä Sadat piti historiallisen puheensa Israelin parlamentissa Knessetissä Jerusalemissa. Sadat oli ensimmäinen arabimaan johtaja, joka vieraili Israelissa. Kyseessä oli myös kaikkein suurimman arabimaan johtaja ja sen maan johtaja, jonka kanssa Israel oli vain neljä vuotta aiemmin käynyt Jom kippurin sodan. Sadatin isäntinä olivat Israelin pääministeri
Menachem Begin
sekä ulkoministeri
Moshe Dayan
. Sadatin vierailusta alkoi tapahtumasarja, joka johti lopulta Israelin ja Egyptin rauhansopimuksen allekirjoittamiseen maaliskuussa 1979 sekä Israelin suurlähetystön avaamiseen Kairossa vuonna 1980.
123
Yhdysvaltain
Camp Davidissa
käytyjen yli vuoden jatkuneiden neuvottelujen tuloksena allekirjoitettiin vuonna 1978 sopimus, joka lopetti vihollisuudet Israelin ja Egyptin välillä. Israel lupasi vetää joukkonsa pois Siinain niemimaalta ja Egypti suostui virallisesti tunnustamaan Israelin valtion ja solmimaan maiden välille normaalit diplomaattiset suhteet.
Camp Davidin rauhansopimus
allekirjoitettiin virallisesti maaliskuun 26. päivänä vuonna 1979
Valkoisessa talossa
Washingtonissa juhlatilaisuudessa, jossa olivat Sadat, Begin ja välittäjänä toiminut Yhdysvaltain presidentti
Jimmy Carter
. Vuonna 1978 Sadat ja Begin saivat
Nobelin rauhanpalkinnon
tunnustuksena rauhansopimuksesta. Vuonna 1981 rauhansopimuksesta raivostuneet ääri-islamistit murhasivat Kairossa presidentti Anwar Sadatin. Rauhansopimus on edelleen pysynyt voimassa huolimatta jatkuneesta jännityksestä alueella sekä Egyptin sisäpoliittisista myllerryksistä.
124
Etelä-Libanon
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Libanonin sisällissota
Israel hyökkäsi
sisällissodan
repimään Libanoniin vuonna 1982 tarkoituksenaan torjua Libanonin puolelta maan pohjoisosiin tehtyjä terrori-iskuja. Muodostettuaan 40 kilometrin levyisen turva-alueen Israelin armeija jatkoi hyökkäystä sisämaahan ja valloitti myös maan pääkaupungin Beirutin.
Palestiinan vapautusjärjestö
PLO, joka oli pitänyt päämajaansa kaupungissa, pakeni
Tunisian
pääkaupunkiin
Tunisiin
. Israel veti joukkonsa maasta pääosin vuonna 1986 mutta jatkoi miehitystä Etelä-Libanonin turvavyöhykkeellä tukemansa puolisotilaallisen
Etelä-Libanonin armeijan
(SLA) kanssa. Israel vetäytyi alueelta vuonna 2000, minkä jälkeen sen ottivat hallintaansa
Hizbollah
-järjestö sekä Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvajoukot.
lähde?
Ensimmäinen intifada ja Oslon sopimus
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Ensimmäinen intifada
Ensimmäinen
intifada
eli palestiinalaisten kansannousu Israelin miehitystä vastaan alkoi joulukuussa 1987 ja jatkui vuoteen 1993 asti. Yhteenotoissa kuoli yhteensä noin 1
400 palestiinalaista ja noin 270 israelilaista siviiliä ja 150 israelilaista sotilasta.
125
Työväenpuolueen voitettua vuonna 1992
Jitzhak Rabin
aloitti neuvottelut PLO:n kanssa rauhan aikaansaamiseksi, ja vuonna 1993 osapuolet allekirjoittivat
Oslon sopimuksen
. Myös nimellä Oslo I tunnetussa sopimuksessa Israel ja PLO tunnustivat toisensa.
lähde?
Israelin pääministeri
Ehud Barak
ja palestiinalaisten johtaja
Jasser Arafat
neuvottelivat heinäkuussa 2000 Camp Davidissa Yhdysvaltain presidentti
Bill Clintonin
johdolla. Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta PLO:n hylättyä Barakin tarjouksen. Esityksen arvostelijoiden mukaan Barakin ehdotus ei olisi antanut mahdollisuuksia elinkelpoisen palestiinalaisvaltion perustamiselle, koska se olisi pirstonut Länsirantaa ja vienyt siitä monia tärkeitä alueita.
126
Epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen jännitys alueella alkoi lisääntyä uudelleen.
lähde?
Toinen intifada
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Toinen intifada
Suunniteltu ja rakennettu turva-aita Länsirannalla toukokuussa 2004. Aita on merkitty sinisellä viivalla. Vuoden 1967 raja merkitty karttaan vihreällä.
Toinen intifada eli Al-Aqsan intifada alkoi syyskuussa 2000. Usein esitetään, että toinen intifada alkoi Ariel Sharonin vierailtua
Al-Aqsan
moskeijassa ja että vierailu olisi tulkittu provokaatioksi. Nykyisin sekä palestiinalaiset että israelilaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei intifadan syynä ollut ainoastaan Sharonin toiminta. Israelilaiset katsovat intifadan olevan ”osa palestiinalaishallinnon laskelmoiva politiikkaa suhteissaan Israelin valtioon” ja palestiinalaiset puolestaan katsovat sen olevan enemmän kuin ”..vain oikeutettu reaktio provokatiiviseen tapaukseen. Se on Palestiinan kansan yksimielinen, julkinen neuvotteluiden epäonnistumisen aiheuttama mielenilmaus ja Israelin toiminnan täydellinen tuomitseminen”.
127
Israelissa uskotaan yleisesti palestiinalaisjohdon aloittaneen kansannousun tietoisesti painostaakseen Israelia väkivallan avulla.
128
Jälkikäteen katsottuna oli kuitenkin havaittavissa monia merkkejä potentiaalisesta väkivallasta, joka saattoi syttyä melkein mistä tahansa sattumanvaraisesta tapahtumasta. Yhteenotoissa kuoli 1
116 israelilaista.
129
ja 4
066 palestiinalaista.
130
Intifadan seurauksena Israel alkoi rakentaa
Länsirannan turva-aitaa
, jonka tarkoituksen sanottiin olevan terroristien pääsyn estäminen Israelin kaupunkeihin.
131
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous
ja
Euroopan unioni
ovat arvostelleet aitaa, koska se hajottaa palestiinalaisalueita ja liittää 6–8 prosenttia kiistellyistä alueista Israeliin ennalta määräämättömäksi ajaksi.
132
Haagin
kansainvälinen tuomioistuin
antoi vuonna 2004 neuvoa antavan päätöksen, jonka mukaan aita on kansainvälisen oikeuden vastainen ja se tulisi heti purkaa. Päätöksen mukaan Israel olisi myös velvollinen korvaamaan aidasta palestiinalaisväestölle aiheutuneet vahingot.
133
Israel nykyään
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Benjamin Netanjahu
, Israelin pääministeri.
Vuonna 2003 Israelin parlamentti hyväksyi niin sanotun
Lähi-idän suunnitelman
rauhansuunnitelman pohjaksi. Samana vuonna pääministeri
Ariel Sharon
allekirjoitti palestiinalaisten kanssa Tiekartta-rauhansuunnitelman, joka tähtäsi muun muassa itsenäiseen Palestiinaan.
134
Sharonin esitettyä suunnitelman Israelin yksipuolisesta vetäytymisestä Gazasta hänen
Likud
-puolueensa ajautui sisäisiin ristiriitoihin.
135
Väkivalta alueella lisääntyi taas kesäkuussa 2006 sen jälkeen, kun palestiinalaiset sieppasivat israelilaisen sotilaan panttivangiksi. Tämän jälkeen Israel aloitti
operaatio Kesäsateen
iskemällä moniin kohteisiin Gazassa.
136
Heinäkuussa yhteenotot levisivät Libanoniin Hizbollah-sissien tunkeuduttua Israeliin. Israel iski muun muassa
Beirutin
kansainväliselle lentokentälle.
lähde?
Joulukuussa 2008 Gazan aluetta hallitsevan
Hamas
-terrorijärjestön ja Israelin välinen tulitauko päättyi. Vuodenvaihteessa Israel aloitti ilmapommitukset Gazan alueelle, ja maahyökkäyksen,
operaatio Valetun lyijyn
. Israel vetäytyi suurimmaksi osaksi tammikuussa 2009.
137
Suuri siviiliuhrien määrä (muun muassa 416 lasta) ja viidenkymmenen Yhdistyneiden kansakuntien rakennuksen vahingoittaminen sai YK:n kritisoimaan hyökkäystä voimakkaasti.
138
Sanomalehti
Haaretzin
mukaan taistelujen aikana Israelin armeija tappoi komentajien luvalla lukuisia siviilejä.
139
Vuoden 2010 toukokuussa Israel
iski avustussaattueeseen
, joka yritti rikkoa Gazan saartoa.
140
Yhteenotto tuotti siviiliuhreja ja sai osakseen jyrkkää arvostelua. Monet valtiot tuomitsivat Israelin puolustusvoimien toimet, mukaan lukien Israelin naapurimaat, Euroopan unioni,
Kiina
ja monet länsimaat mukaan lukien Suomi.
141
Joulukuussa 2017 Yhdysvaltain presidentti
Donald Trump
ilmoitti, että Yhdysvallat tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.
142
Toukokuussa 2021 Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa kuoli yli 250 palestiinalaista, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuskomissaari totesi, että Israel saattoi syyllistyä Gazassa sotarikoksiin, sillä hän ei ollut nähnyt todisteita siitä, että Israelin Gazassa pommittamissa rakennuksissa olisi ollut aseellisten ryhmien käyttämiä tiloja.
143
Israelin tärkeimmät poliittiset ryhmittymät olivat 2020-luvulle tultaessa
Benjamin Netanjahun
johtama oikeistolainen
Likud
ja keskustalainen Sininen ja valkoinen.
144
145
Benjamin Netanjahu nousi pääministeriksi uudelleen vuonna 2022. Kesällä 2023 Israelissa oli järjestetty mielenosoituksia kuukausien ajan. Mielenosoittajat vastustivat pääministeri Netanyahun ajamaa lakiuudistusta, jonka oli määrä kaventaa oikeuslaitoksen valtaa ja kasvattaa poliitikkojen vaikutusvaltaa oikeuslaitoksen yli.
146
Vapauksien kehitys
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Freedom Housen
vuoden 2024 raportin mukaan Israel on
parlamentaarinen
demokratia
, jossa toimii
monipuoluejärjestelmä
ja riippumattomat instituutiot. Ne turvaavat suurimmalle osalle kansasta poliittiset oikeudet ja
kansalaisvapaudet
. Vaikka oikeuslaitos on aktiivinen vähemmistöjen oikeuksien puolustaja, maan poliittinen johto ja osa väestöstä on raportin mukaan syrjinyt
arabivähemmistöjä
sekä muita etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä. Tämä on johtanut rakenteellisiin eriarvoisuuksiin esimerkiksi maan infrastruktuurissa, rikosoikeudessa, koulutuksessa ja taloudellisissa mahdollisuuksissa.
147
Merkittävä ero yhdenvertaisuudessa on, että laki virallistaa Israelin identiteetin juutalaisvaltiona, jolloin muut identiteetit jäävät toissijaisiksi. Laki esimerkiksi määrittää juutalaisen uskonnollisen kalenterin viralliseksi, ja juutalaiset juhlat valtiollisiksi vapaapäiviksi. Virallisen kielen asema on vain heprealla, ja arabialla on ”erityisasema”. Palestiinalaisia ei hyväksytä ryhmänä kansalliseksi vähemmistöksi, jolloin oikeudet ovat vain yksilön oikeuksia, ei ryhmän.
148
Väestö
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi
, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa
parantamalla
artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla
keskustelusivulla
Tarkennus:
Vanhentuneita lukuja
Kokonaisväestö ja maahanmuutto
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Väestötiedot
Väestönkasvu
1,6 (2020)
Syntyvyys
17,97
000
henkilöä
Kuolleisuus
6,18
000
henkilöä
Hedelmällisyysluku
2,9 (2020)
Ikärakenne
0–14-vuotiaat
28
149
15–64-vuotiaat
60
% (15–65)
149
65 vuotta täyttäneet
12
% (yli 65)
149
Infobox OK
Juutalaisten maahanmuutto Israeliin eli
alija
vuosina 1948–2015. Maahanmuutto oli erityisen suurta Israelin itsenäistymisen aikoihin ja
Neuvostoliiton hajoamisen
aikoihin 1990–1991.
Israelin
väestöpyramidi
vuonna 2017.
Israelin asukasluku syyskuussa 2023 on maan tilastokeskuksen mukaan 9,795 miljoonaa.
149
Väestöön lasketaan kaikki Israelissa asuvat sekä
Länsirannan
siirtokunnissa
asuvat
juutalaiset
. Väestössä ei kuitenkaan ole mukana Länsirannalla tai
Gazan kaistalla
asuvia
palestiinalaisia
150
Israelissa säädettiin vuonna 1950 paluumuuttoa koskeva laki, jonka mukaan kaikilla juutalaisilla on oikeus muuttaa maahan ja saada
maan kansalaisuus
. Lain määritelmän mukaan juutalaiseksi katsotaan jokainen, joka on syntynyt juutalaisesta äidistä tai joka on kääntynyt juutalaiseen uskontoon eikä ole minkään muun uskonnollisen yhteisön jäsen. Vuonna 1970 laki laajennettiin koskemaan kaikkia juutalaisen vanhemman tai isovanhemman jälkeläisiä, juutalaisten puolisoita ja juutalaisen jälkeläisen puolisoa.
151
Myös niillä
brittiläisen Palestiinan
entisillä kansalaisilla, jotka asuivat Israelissa 1948–1952, on oikeus muuttaa maahan.
lähde?
Israelin itsenäistyessä maassa asui 670
000 juutalaista, ja seuraavana vuonna määrä oli jo yli miljoona. Israelin juutalaisväestöstä 75 prosenttia on arabimaiden juutalaisia. Juutalaisia palasi Israeliin eniten Irakista, Iranista, Syyriasta, Jemenistä ja Marokosta. Irakin juutalaiset palasivat 1950-luvulla. Israeliin muutti vuosien 1949–1997 aikana 2,35 miljoonaa juutalaista, joskin samaan aikaan myös 700
000–750
000 muutti pois maasta.
152
Vuoteen 2022 mennessä Israeliin on muuttanut kaikkiaan 3,3 miljoonaa ihmistä, joista 45 prosenttia on tullut vuoden 1990 jälkeen. Vuonna 2021 muuttajia oli 25
000. Heistä 30 prosenttia tuli Venäjältä, 15 prosenttia Ranskasta, 14 prosenttia Yhdysvalloista ja 12 prosenttia Ukrainasta.
149
Neuvostoliitosta muutti vuosien 1989–1991 yli 320
000 ihmistä ja seuraavan vuosikymmenenkin aikana noin 50
000 vuodessa.
Etiopian juutalaisia
tuli puolestaan vuosina 1990–1992 lähes 28
000.
152
Etnisyys ja uskonnot
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israel on ainoa valtio, jossa enemmistö väestöstä on juutalaisia. Vuoden 2023 tietojen mukaan juutalaisia oli väestöstä 73,3 prosenttia eli 7,181 miljoonaa.
Arabien
osuus oli 21,1 prosenttia ja muiden osuus 5,6 prosenttia. Muihin kuului muun muassa ei-arabit
kristityt
bahai-uskon
seuraajat,
samarialaiset
kariitit
seitsemännen päivän adventistit
messiaaniset juutalaiset
Jehovan todistajat
ja Neuvostoliitosta tulleet maahanmuuttajat, jotka eivät täytä juutalaisen määritelmää.
149
Arabeista suurin osa on palestiinalaisia, joista kolme neljäsosaa on
sunnalaisia
ja lähes kaikki loput kristittyjä. Vuonna 2021
muslimien
osuus oli kaikkiaan 18,0 prosenttia, kristittyjen 1,9 prosenttia ja
druusien
1,6 prosenttia.
152
Israelin uskonnolliset juutalaiset jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään: noin 12 prosenttia on
haredijuutalaisia
(eli niin sanottuja ääriortodokseja) ja noin 9 prosenttia luokittelee itsensä uskonnollisiksi sionisteiksi.
lähde?
Haredit pyrkivät elämään Mooseksen lain mukaan ja suhtautuvat periaatteessa epäluuloisesti jopa Israelin valtioon, koska perinteisen juutalaisen käsityksen mukaan valtion tulisi syntyä vasta
Messiaan
tullessa. Nykyisin haredit ovat entistä kiinnostuneempia politiikasta ja pyrkivät juutalaistamaan yhteiskuntaa. Heidän tavoitteenaan on uskonnolliseen lakiin perustuva valtio. Haredien vaikutusvalta kasvaa jatkuvasti korkean syntyvyyden ansiosta.
153
Haredijuutalaisia
rukoilemassa
Itkumuurilla
Israelin juutalaisista 43 prosenttia on maallistuneita, joista 53 prosenttia ilmoittaa uskovansa
Jumalaan
. Kaikista Israelin juutalaisista 65 prosenttia uskoo Jumalaan ja 5 prosenttia ilmoittaa olevansa uskonnottomia.
154
Kaikista israelilaisista yli 70 prosenttia viettää
sapattia
155
Israelin arabeista
82,3 prosenttia on muslimeja, 9 prosenttia kristittyjä ja 8,5 prosenttia druuseja. Lähes kaikki muslimiarabit ovat sunnimuslimeja, ja suurin osa asuu maan pohjoisosissa. Kolmeenkymmeneen heimoon kuuluvat beduiiniarabit ovat myös muslimeja ja asuvat harvakseltaan eteläosien aavikoilla. Beduiinit ovat jo yleisesti lopettamassa beduiinielämää ja siirtymässä työvoimaan. Arabikristittyjä asuu esimerkiksi Nasaretissa,
Shefa-Amrissa
ja Haifassa. Israelin Galileassa on myös kaksi pientä
tšerkessien
asuttamaa kylää (
Kfar Kama
ja
Rehaniya
).
156
Suurin osa
Israelin kristityistä
on arabikristittyjä. Kristityistä 60 prosenttia kuuluu
katolisen kirkon
alaiseen
melkiittiläis-kreikkalaiskatoliseen kirkkoon
157
Ortodoksiseen kirkkoon
kuuluvaan
Jerusalemin patriarkaattiin
kuuluu Israelin kristityistä 30 prosenttia.
157
Loput Israelin kristityistä kuuluvat katolisen kirkon
latinalaiseen riitukseen
tai
maroniitteihin
anglikaaneihin
luterilaisiin
armenialaisiin
syyrialaisiin
etiopialaisiin
koptilaisiin
tai muihin kristillisiin kirkkokuntiin.
157
Human Rights Watchin
mukaan Israelin arabeihin kohdistuu maan sisällä syrjintää muun muassa koulutuksessa, sillä arabiankieliset koulut saavat vähemmän rahaa kuin hepreankieliset.
158
Heprea on Israelin ainoa virallinen kieli.
159
Kulttuuri
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelilaista kansantanssia.
Holokaustin muistomerkki Tel Avivissa.
Israel on monikulttuurinen ja -
kielinen
yhteiskunta, jossa on edustettuna monia etnisiä ryhmiä ja uskontokuntia. Keskeinen asema kulttuurissa on
juutalaiseen
uskontoon liittyvillä juhlilla ja perinteillä. Israelin kulttuuri on saanut vaikutteita eri alueilta muuttaneiden juutalaisten, esimerkiksi
sefardi-
ja
aškenasijuutalaisten
sekä
etiopianjuutalaisten
kulttuureista. Arabivähemmistö on säilyttänyt oman kulttuurinsa. Vähemmistöryhmien perinnön säilymistä tuetaan rahallisin avustuksin ja muulla tuella. Arabeilla on aktiivinen rooli tiedotusvälineissä, erityisesti arabiankielisissä tuotannoissa.
160
Haifa, Tel Aviv ja Jerusalem ovat kulttuurin keskuksia, joissa on paljon näyttelyjä, teattereita ja muuta kulttuurielämää.
lähde?
Arkeologisia jäännöksiä on kaivettu runsaasti esiin ja asetettu yleisön nähtäväksi.
161
Kirjallisuus, teatteri ja elokuva
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Samuel Josef Agnon
sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1966.
David Grossman
on ollut Nobel-ehdokkaana. Tunnettuja nykykirjailijoita ovat muun muassa
Amos Oz
Yehudit Katzir
Etgar Keret
Orly Castel-Blum
Gadi Taub
Irit Linor
Mira Magen
Batya Gur
ja
Shulamit Lapid
sekä runoilija
Jehuda Amihai
. Heprean lisäksi paljon kirjallisuutta julkaistaan arabiaksi, englanniksi ja ranskaksi. Miljoonan venäläisen maahanmuuttajan myötä Israelissa julkaistaan
Venäjän
jälkeen eniten venäjänkielistä kirjallisuutta maailmassa. Teatteri ei ole kuulunut perinteiseen juutalaiseen kulttuuriin. Israelilainen teatteri sai alkunsa venäläisten maahanmuuttajien myötä. Ensimmäinen teatteri perustettiin 1931 Tel Aviviin, ja nykyään Israelissa on useita teattereita.
162
Israelin elokuvavienti on kasvussa kansainvälisesti menestyneiden elokuvien myötä. Israelin kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Israelin elokuvakeskus edistää ja tukee maan elokuva-alaa. Elokuva-arkisto
Steven Spielberg Jewish Film Archive
Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa on maailman suurin juutalaisen elokuvan arkisto.
lähde?
Musiikki
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin filharmoninen orkesteri
Israelissa on vahva
taidemusiikkiperinne
, joka tuli maahan pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopasta muuttaneiden aškenasijuutalaisten mukana. Palestiinan filharmoninen orkesteri (nykyisin
Israelin filharmoninen orkesteri
) piti ensikonserttinsa Tel Avivissa vuonna 1936
Arturo Toscaninin
johdolla. Toinen merkittävä sinfoniaorkesteri maassa on
Jerusalemin sinfoniaorkesteri
. Vuonna 1980 maahan perustettiin
New Israel Opera
. Tunnettuja israelilaisia taidemuusikoita ovat muun muassa pianisti ja kapellimestari
Daniel Barenboim
sekä viulistit
Shlomo Mintz
Pinchas Zukerman
ja
Itzhak Perlman
. Suurta kansainvälistä huomiota on saanut Daniel Barenboimin vuonna 1998 perustama
West-Eastern Divan Orchestra
, jossa soittaa sekä juutalaisia että palestiinalaisia nuoria muusikoita, sekä vuonna 2003 perustettu
Young Palestine Chamber Orchestra
163
164
Israel on voittanut
Eurovision laulukilpailun
neljä kertaa: vuosina
1978
1979
1998
ja viimeksi vuonna
2018
Netta Barzilain
kappaleella ”
Toy
”. Pop- ja rockmusiikin saralla muita suosittuja esiintyjiä ovat olleet muun muassa
Idan Raichel
Ofra Haza
Kaveret
Izhar Cohen
ja
Gali Atari
. 2000-luvulla hip-hop -musiikki on myös saavuttanut laajempaa kuuntelijakuntaa muun muassa arabialaisisraelilaisen
Tamer Nafarin
suosion myötä.
lähde?
Tiedotusvälineet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelilaiset lukevat ahkerasti sanomalehtiä. Suurimmat päivälehdet ilmestyvät
hepreaksi
arabiaksi
englanniksi
ja
venäjäksi
. Sanomalehtiä julkaistaan myös
ranskaksi
puolaksi
jiddišiksi
unkariksi
saksaksi
ja
persiaksi
Kol Israel
(’Israelin ääni’) tarjoaa radio-ohjelmia kahdeksalla radiokanavalla ja 17 kielellä. Valtiolla on kaksi televisiokanavaa, jotka palvelevat hepreaksi, arabiaksi ja englanniksi. Yhdellä kaupallisella kanavalla toimii kolme yksityistä tuottajaa. Maksullinen kaapelitelevisio on saatavana suurimmassa osaa maata, ja sen kautta voi vastaanottaa useiden amerikkalaisten, eurooppalaisten ja aasialaisten televisioverkkojen ohjelmia.
lähde?
Freedom Housen
arvion mukaan Israelin media on vapaa, vaikka arabit ja muutkin vähemmistöt jäävätkin marginaaliseen asemaan muun muassa politiikassa ja työelämässä.
165
Toimittajat ilman rajoja
on katsonut Israelin olevan hyvin vapaa ottaen huomioon alueen tilanteen. Se kuitenkin mainitsee, että armeija puuttuu usein varsinkin mielenosoituksia koskevaan uutisointiin.
166
Israel HaYom
-lehden lukijoita vuonna 2011.
Israelin yleisradioyhtiö
on hepreankieliseltä nimeltään תאגיד השידור הישראלי (
Ta’agid HaShidur HaYisra'eli
), mutta sitä kutsutaan yleisesti nimellä Kan. Arabiankielinen virallinen nimi on هيئة البث الإسرائيلي‎ (
Hayyat al-Bathi al-Isrāʼīlī
) ja lyhenne Makan. Yhtiö tarjoaa uutisia 11 kielellä.
167
Joitain israelilaisia sanomalehtiä ovat muun muassa:
Lehti
Nimen suomennos
Kieli
Haaretz
Maa
heprea
englanti
The Jerusalem Post
Jerusalemin posti
englanti
Novosti Nedeli
Viikon uutiset
venäjä
Kul al-Arab
Kaikki arabit
arabia
Hamodia
Tiedottaja
heprea
englanti
ranska
Urheilu
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Katso myös
Israel olympialaisissa
Tennispelaaja
Julia Glushko
vuonna 2014.
Urheilulla on merkittävä asema israelilaisessa kulttuurissa ja Israelin urheilukulttuuri muistuttaa hyvin paljon eurooppalaisten maiden mallia. Suosituimmat lajit maassa ovat
jalka-
ja
koripallo
, mutta maa on saavuttanut kansainvälistä menestystä myös muun muassa
käsipallossa
ja
telinevoimistelussa
. Israelissa järjestetään myös neljän vuoden välein suuret juutalaisten urheilukilpailut
makkabiadit
lähde?
Israel on voittanut olympialaisissa kolme kultamitalia, yhden hopeamitalin ja yhdeksän pronssimitalia. Se osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa
vuoden 1952 kesäolympialaisissa
ja talviolympialaisiin
Lillehammerissa vuonna 1994
Katso myös
Israelilainen keittiö
Talous
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Israelin talous
Tel Avivin
liikekeskustaa.
Alun perin maanviljelyyn perustunut talous on kasvanut voimakkaasti erityisesti itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä, ja Israelin talous on nykyaikainen ja monipuolinen. Merkittäviä vientituotteita (yhteensä lähes 30 miljardia vuonna 2003) ovat muun muassa raskas koneteollisuus (sisältää myös
aseteollisuuden
), muistipiirit ja
prosessorit
, elektro-optiikan tuotteet, tietokoneohjelmistot, lääketeollisuuden tuotteet, hiotut
timantit
, maataloustuotteet kuten
Jaffa-appelsiinit
, kemikaalit ja vaatetus.
lähde?
Huipputekniikka on merkittävässä osassa taloudessa. Vähäisten luonnonvarojen vuoksi Israel on painottanut korkeaa koulutusta ja ollut tutkimuksen kärjessä
informaatiotekniikassa
viestinnässä
ja
biotieteissä
lähde?
Israelista puhutaan usein Lähi-idän
Piilaaksona
. Israeliin sijoitetaan enemmän riskipääomaa kuin mihinkään maahan Euroopassa, ja sen riskipääomasijoituksien osuus bruttokansantuotteesta on maailman korkein. Yhdysvaltojen ja
Kanadan
ulkopuolella Israelilla on
NASDAQ
-listautuneita yrityksiä eniten maailmassa.
168
Israelin patenttiluvut ovat maailman korkeimpia.
lähde?
Israelista on löytynyt 2010-luvun alussa valtavia
maakaasu
- ja
liuskeöljyesiintymiä
. Öljyesiintymien arvioidaan olevan jopa saman suuruisia kuin
Saudi-Arabian
öljyesiintymät.
169
Kauppa Euroopan unioniin
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Euroopan unioni
on Israelin tärkein kauppakumppani ja vienti unionin alueelle muodostaa 28 prosenttia Israelin kokonaisviennistä. Vuonna 1995 solmittu kauppasopimus, joka korvasi vuonna 1975 solmitun yhteistyösopimuksen, sallii Israelin tuoda EU:n alueelle teollisuustuotteita ilman tuontitulleja ja pyrkii edistämään yhteistyötä investointien ja lainsäädäntöjen yhtenäistämisen osalta.
170
Arabimaiden boikotti on pitänyt arabimaiden kanssa käydyn kaupan vähäisenä, mutta muun muassa Egypti ja Jordania ovat avanneet kaupan.
lähde?
Ulkomailta saatu taloudellinen ja materiaalinen tuki
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Yhdysvallat on antanut "Israelin juutalaisvaltiolle" taloudellista ja materiaalista tukea koko sen olemassaolon ajan. Yhdysvaltojen myöntämä aseapu oli vuonna 1979 kokonaiset 13 miljardia, minkä jälkeen se laski neljän miljardin vuositasolle. Yhdysvallat myönsi Israelille aiemmin myös taloudellista tukea, jonka määrä oli 3 miljardin luokkaa vuosina 1976–1997. Nykyisin Yhdysvaltojen apu on lähinnä Israelin armeijan varustamista Yhdysvalloissa kehitetyllä huipputason sotateknologialla.
171
Yhdysvalloilla on ollut suuri rooli myös Israelin luotottajana, sillä noin puolet Israelin ulkomaan velasta on peräisin Yhdysvalloista. Huomattava osa kokonaisvelasta on peräisin yksityishenkilöiltä Israelin velkakirjaohjelman kautta. Yhdysvaltojen antama sotilas- ja talousapu sekä lainatakaukset muodostavat puolet Israelin ulkomailta saamasta taloudellisesta tuesta. loppuosa tullessa lähinnä Euroopan unionilta. Esimerkiksi Saksa on antanut Israelille tuntuvia avustuksia ja solminut yhteistyösopimuksia teollisuuden ja asevoimien kehittämiseksi.
Matkailu
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Tiberias
ja
Gennesaretinjärvi
Jerusalemin vanhakaupunki
Sekä ulkomainen että maan sisäinen matkailu ovat merkittäviä elinkeinoja Israelissa ja muodostavat 3–4 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, josta ulkomaisen matkailun osuus on 35–40 prosenttia. Alueen rauhattomuus on jonkin verran vähentänyt matkailua alueelle 2000-luvulla.
172
Tunnetuimmat matkailukohteet ovat
Eilat
Jerusalem
Tel Aviv
Tiberias
ja
Gennesaretinjärvi
Haifa
Tzfat (Safed)
Kuollutmeri
sekä
Be'er Sheva
ja
Negevin autiomaa
. Nähtävyydet ovat historiallisia rakennuksia, kaupunkeja ja paikkoja tai luontonähtävyyksiä. Tunnetuimpia nähtävyyksiä Jerusalemissa ovat raamatulliset kohteet
vanhassakaupungissa
ja sen läheisyydessä kuten myös Gennesaretinjärven ympäristössä. Zefat on uskonnollisten pyhiinvaeltajien kohde, ja korkealla oleva kaupunki tarjoaa hienot näköalat. Tel Aviv ja Haifa ovat suurkaupunkeja. Kuolleellamerellä sijaitsevat suolaisen veden kylpylät ja hotellit, luonnonpuistoja ja
Masadan
vuorilinnoitus. Negevin autiomaassa, Galileassa ja
Golanin kukkuloilla
on näköalapaikkoja ja luonnonpuistoja.
Eilatissa
on uimarantoja, ja se on parhaita sukelluskohteita maailmassa.
lähde?
Näkyvin osa turvallisuustoimista Israelissa ovat liikkeissä ja kauppakeskuksissa ovilla olevat turvatarkastukset sekä teillä olevat tarkastuspisteet.
Merkittäviä yrityksiä
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Teva Pharmaceutical Industries
, maailman suurin geneeristen lääkkeiden valmistaja.
lähde?
Luonnonvarat
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin merkittävimmät luonnonvarat ovat
kupari
fosfaatti
bromi
rikki
potaska
maakaasu
169
ja
liuskeöljy
169
Merkittävimmät vientituotteet ovat huipputekniikka (yli puolet viennistä), muun muassa informaatio- ja viestintätekniikka, lääkelaitteet, ohjelmistot, diagnostiikka,
biotekniikka
, hienokemikaalit, elektro-optiikka ja mittaustekniikka sekä
koneteollisuuden
tuotteet. Jotkut israelilaiset elintarvikkeet ovat varsin tunnettuja, mutta maataloustuotteiden osuus Israelin viennistä on vain muutama prosentti.
lähde?
Hallinto ja politiikka
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Israelin politiikka
Israelin parlamentin
knessetin
rakennus.
Israelin korkein oikeus.
Israel on parlamentaarinen demokraattinen tasavalta, jossa on yhtäläinen äänioikeus. Israelin yksikamarinen 120-jäseninen parlamentti on nimeltään
knesset
. Edustajapaikat jaetaan puolueiden kannatuksen mukaan suhteellista vaalitapaa noudattaen. Knesset valitaan kansanäänestyksellä neljän vuoden välein, mutta kansanedustajat voivat järjestää ennenaikaiset vaalit äänestämällä luottamuksesta.
Israelin presidentti
on lähinnä edustuksellinen virka. Presidentin valitsee parlamentti seitsenvuotiskaudeksi. Presidentti valitsee enemmistöpuolueen tai liittouman johtajan pääministeriksi.
lähde?
Israelin valtionjohtaja on presidentti, mutta brittiläistyyppisestä enemmistöparlamentarismista seuraa, että
pääministeri
on käytännössä maan poliittinen johtaja. Israelin presidentti on vuonna 2021 valittu
Isaac Herzog
. Pääministerien asemaa vaikeuttaa knessetin hajanaisuus.
lähde?
Hallitukset ovat usein olleet poliittisesti heikkoja ”kansallisen yhtenäisyyden hallituksia”. Ennenaikaiset vaalit ovat olleet tavallisia.
lähde?
Israel pitää
pääkaupunkinaan
Jerusalemia, ja siellä sijaitsevat knesset ja suurin osa hallinnosta.
173
Kansainvälinen yhteisö, mukaan lukien Suomi, ei ole tunnustanut Jerusalemia pääkaupungiksi, ja valtaosa suurlähetystöistä sijaitsee
Tel Avivissa
174
Yhdysvallat siirsi toukokuussa 2018 suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.
175
Hannu Juusolan
mukaan Israelin suuret poliittiset kysymykset ovat asioita, jotka nuori valtio tavallisesti joutuu ratkaisemaan heti itsenäistyttyään. ”Ulkoinen ikuisuuskonflikti” palestiinalaisten kanssa odottaa ratkaisemista ja
maan rajat
odottavat lopullista määrittelyä. Toinen ongelma on, että maalla ei ole
perustuslakia
176
Perustuslain puute johtuu siitä, ettei ole päästy yksimielisyyteen, mitä ”juutalainen valtio” tarkoittaa. Maallinen ja maltillinen enemmistö pitää juutalaisuutta etnisenä käsitteenä ja haluaa
sekulaariin
lakiin perustuvaa valtiota. Osa taas haluaa juutalaiseen lakiin eli halakhaan perustuvan
teokratian
. Suurimman uskonnollisen puolueen mukaan jumalan antama
Toora
on perustuslaki, muuta ei tarvita.
153
Perustuslain puutetta on korvattu niin sanotuilla
peruslaeilla
, joiden on tarkoitus joskus muodostaa perustuslaki.
lähde?
Oikeus on itsenäinen muista valtioelimistä. Oikeusjärjestelmä on kolmiportainen ja siihen kuuluu alioikeus, piirinoikeus ja korkein oikeus. Korkeimman oikeuden tuomarit nimittää presidentti eliniäksi. Liikenne-, työvoima-, nuoriso-, sota- ja kunnallisasioissa on omat oikeusistuimensa. Perheasioissa on käytössä uskonnollinen lainsäädäntö. Juutalaisten asioita hoitaa rabbiinioikeus, muslimien asioita šariaoikeus,
druusien
asioita heidän omat oikeusistuimensa, sekä kymmenen tunnustetun kristillisen kirkkokunnan kirkolliset oikeudet.
177
Sisäpolitiikka
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin parlamentin istuntosali.
Israelin merkittävimmät valtapuolueet ovat olleet vasemmistolainen
työväenpuolue
ja 1973 syntynyt oikeistolainen
Likud
Ariel Sharonista
tuli maan ensimmäinen näiden puolueiden ulkopuolelta tullut pääministeri Likud-puolueen hajottua sisäisiin ristiriitoihin ja Sharonin erottua siitä. Sharonin syksyllä 2005 perustama uusi keskustalainen
Kadima
-puolue nousi vuoden
2006 vaaleissa
knessetin suurimmaksi puolueeksi, ja sen puheenjohtajasta
Jehud Olmertista
tuli maan pääministeri. Kadima houkutteli nimipoliitikkoja niin oikealta kuin vasemmaltakin.
Vuoden 2009
vaaleissa voittajaksi nousi Likud, joka muodosti hallituksen haredien
Shasin
, Työväenpuolueen ja
Jisrael Beiteinu
-puolueen kanssa, joka luetaan lähinnä
äärioikeistolaiseksi
178
179
Kadima-puolue romahti ja se lopetettiin vuoden 2015 vaalien jälkeen ja sen johtaja
Tzipi Livni
luopui myöhemmin kokonaan politiikasta.
180
181
Suhteellisen vaalitavan sekä 1990-luvulta lähtien yhteiskunnallisen pirstoutumisen vuoksi maassa on myös suuri joukko pienempiä puolueita, joilla on usein ollut merkittävä
vaa’ankieliasema
maan parlamentissa ja siten suhteellisesti kokoaan suurempi vaikutusvalta. Pieniin puolueisiin kuuluvat
Meretz
-Jahhad (”sosiaalidemokraatit”), Ra’am (”yhdistynyt arabilista”), Ta’al (”arabiliike uudistumiselle”), Shas, Kansallinen uskonnollinen puolue, Jisrael Beiteinu, Israelin kommunistinen puolue, Balad (”kansallinen demokraattinen kokoomus”). Arabipuolueiden Ra’am, Ta’al ja Balad osallistuminen vuoden 2009 vaaleihin on kuitenkin kielletty.
182
Siitä huolimatta niillä on Knessetissä yhteensä 8 paikkaa.
lähde?
Samoin kuin moniin eurooppalaisiin maihin, myös Israeliin on syntynyt ulkomaisten, ei-juutalaisen siirtotyöläisten ryhmä. Vuosituhannen vaihteessa laillisten ja laittomien siirtolaisten osuus työvoimasta oli kohonnut 7–14 prosenttiin.
lähde?
Juutalaiseen identiteettiin nojaavalla Israelilla ei ole ollut aatteellisia työkaluja integroida maahanmuuttajia osaksi yhteiskuntaa. Maan liberaali talouspolitiikka korostaa vapaita markkinoita ja siten individualismia. Toisaalta israelilaisesta yhteiskunnasta vieraantunut palestiinalainen vähemmistö korostaa islamilaista uskoaan ja palestiinalaista identiteettiään.
183
Israelin politiikassa 2020-luvulle tultaessa merkittävimmät puolueet ovat Benjamin Netanjahun johtama Likud, joka vastustaa Palestiinan valtiota, kannattaa siirtokuntia ja tukee talouselämässä yksityistämistä. Likud on voimakkaasti henkilöitynyt pitkäaikaiseen pääministeriin Netanjahuun. Tärkeimmäksi vastavoimaksi Likudille on noussut
Sininen ja valkoinen -koalitio
. Tätä keskustalaista koalitiota johtaa entinen puolustusvoimain komentaja
Benny Gantz
. Koalitio luotiin vastavoimaksi Netanjahulle eikä se aio mennä tämän kanssa samaan hallitukseen.
184
Entinen sosialidemokraattinen valtapuolue työväenpuolue on hiipunut. Sekä Likudilla että Benny Gantzin johtamalla koalitiolla on liittolaisinaan useita pienempiä ryhmiä, jotka yrittävät saavuttaa etuja omille viiteryhmilleen.
185
Israel ajautui loppuvuonna 2019 sisäpoliittiseen umpikujaan. Maassa pidettiin parlamenttivaalit vuonna 2019 kaksi kertaa,
huhtikuussa
ja
syyskuussa
. Hallitusta ei saatu muodostumaan, sillä vaalit johtivat molemmilla kerroilla käytännössä ratkaisemattomaan tasatulokseen. Syyskuun 2019 parlamenttivaaleissa Likud sai 32 paikkaa ja Sininen ja valkoinen sai 33 paikkaa, Sekä Netanjahu että Gantz epäonnistuivat muodostamaan hallitusta.
Avigdor Libermannin
johtama maallistunutta laitaoikeistoa edustava Jisrael Beiteinu -puolue ilmoitti, ettei se suostu hallitukseen kummankaan kanssa. Israelissa seuraavat parlamenttivaalit
maaliskuussa 2020
, jotka ovat kolmannet parlamenttivaalit vuoden sisällä.
186
187
Marraskuussa 2019 maan ylin oikeusviranomainen ilmoitti nostavansa pääministeri Netanjahua vastaan syytteet
korruptiosta
. Syytteiden mukaan Netanjahu on ottanut vastaan merkittäviä lahjoituksia eräiltä liikemiehiltä. Netanjahu itse kiistää syytökset.
188
Ulkopolitiikka
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Kartassa sinisellä maat, joiden kanssa Israelilla on diplomaattisuhteet.
Israelin tärkein liittolainen on
Yhdysvallat
, jonka
tärkein liittolainen Lähi-idässä on Israel
. Yhdysvallat oli ensimmäinen valtio, joka tunnusti Israelin valtion vuonna 1948 ja myös ensimmäinen valtio, joka tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi vuonna 2017.
189
The Jewish People Policy Institute JPPI on todennut, että
Yhdysvaltain juutalaisyhteisö
on pitkällä tähtäimellä yksi Israelin tärkeimmistä strategisista voimavaroista.
190
Toistaiseksi suurlähetystönsä Jerusalemiin on siirtänyt Yhdysvaltain lisäksi vain
Guatemala
191
Vuonna 2022 maailmassa oli 28 valtioita, jotka eivät koskaan olleet tunnustaneet Israelin valtiota tai jotka ovat joskus aiemmin oli suhteet Israeliin, mutta sittemmin suhteet on katkaistu.
lähde?
Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta kaikki maat, joilla ei ole koskaan ollut suhteita Israeliin, olivat muslimienemmistöisiä valtioita.
192
Pohjois-Korea,
Kuuba
ja
Venezuelalla
ovat ainoat ei-muslimienemmistöiset valtiot, joilla ei vuonna 2020 ollut diplomaattista suhdetta Israeliin.
193
Arabimaista vuonna 2020 Israelin kanssa suhteensa normalisoivat
Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Bahrain
Sudan
ja
Marokko
. Samoin teki buddhalaisenemmistöinen
Bhutan
194
Israelilla on tiiviit suhteet maailman teollisuusmaihin. Kiinan ja
Intian
kanssa suhteet solmittiin vuonna 1992. Tämän jälkeen Israelin yhteistyö Kiinan kanssa on lisääntynyt huomattavasti. Keskinäiset suhteet ovat hyvät ja vuonna 2019 Kiina oli jo Israelin toiseksi suurin kauppakumppani ja suurin kauppakumppani Aasiassa.
195
Israelilla on rauhansopimus Egyptin kanssa vuoden 1973 jom kippurin sodasta, Jordanian kanssa vuoden 1967 kuuden päivän sodasta. Syyrian kanssa kiista sen kuuden päivän sodan aikana Israelin miehittämistä
Golanin kukkuloista
on edelleen auki, eikä Syyrialla ja Israelilla ole vielä rauhansopimusta.
196
Israel on 2000-luvulla painottanut yhteistyön kehittämistä Afrikan maiden kanssa. Pääministeri Netanjahu on vieraillut useasti Afrikassa. Israelilla on Afrikassa 11 suurlähetystöä. Afrikan muslimienemmistöisistä maista ilmoitti
Guinea
vuonna 2016 ja
Tšad
vuonna 2019 palauttavansa diplomaattiset suhteensa Israelin kanssa.
197
Etiopia
on Israelille tärkeä strategisesti ja poliittisesti.
198
199
Israelin suhteet Venäjään ovat hyvät siitä huolimatta, että Israel on Yhdysvaltojen pääliittolainen Lähi-idässä ja Venäjä on läheisissä väleissä Israelin vihollisten Iranin ja Syyrian kanssa. Israelissa asuu miljoona venäläistaustaista asukasta ja Israel on entisen Neuvostoliiton maiden ulkopuolella ainoita maita, joissa 9. toukokuuta eli puna-armeijan
voiton päivä
on virallinen juhlapäivä.
200
201
Yleiskokouksen neljäs komitea käyttää kolmanneksen istuntojen ajasta Israelin ja Lähi-idän konfliktin käsittelemiseen,
ihmisoikeusneuvoston
maakohtaisista päätöksistä kolmannes koskee Israelia, ja muslimimaiden läpiajaman uudistuksen myötä jokaisen istunnon ainoaksi pakolliseksi rakenteeksi on määrätty niin sanottu ”Israel-tiedote”.
202
YK-kriittinen United Nations Association of the United Kingdom havaitsi tutkimuksessaan Yhdistyneiden kansakuntien tulkitsevan Israelin toimia huomattavasti kielteisemmin ilmaisuin kuin palestiinalaisia tai arabimaita.
203
Yhdistyneiden kansakuntien entinen pääsihteeri
Kofi Annan
on myöntänyt, että ”YK:n historia juutalaisvastaisuudessa ei ole vastannut ihanteitamme”. Israelin läsnäolo kielletään kaikissa muissa Yhdistyneiden kansakuntien toimipisteissä paitsi
New Yorkissa
, koska kaikki arabimaat eivät tunnusta Israelin valtiota.
204
Yhdysvallat on turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa, ja se on puolestaan usein käyttänyt
veto-oikeutta
mielestään Israelin-vastaisiin päätöslauselmaesityksiin.
205
Israelissa on voimassa
sensuuri
ulkopolitiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa käsitteleville uutisille. Sanomalehtien ja muun perinteisen median näitä aiheita käsittelevät jutut on annettava armeijan sotilassensuurin tarkastettavaksi ennen niiden julkaisua. Sensuuri on määrännyt muutettavaksi tai estänyt noin viidenneksen jutuista julkaisun.
206
Helmikuussa 2025 Israel ilmoitti vetäytyvänsä YK:n ihmisoikeusneuvostosta siinä jatkuvasti esiintyvän Israelin vastaisen puolueellisuuden vuoksi. Israel ei silti ole koskaan ollut sen jäsen. YK:n miehitetyn Palestiinalaisalueen erityisraportoija Francesca Albanese kuvasi torstaina Israelin vetäytymistä ihmisoikeusneuvostosta ”äärimmäisen vakavaksi”.
207
Asevoimat ja tiedustelupalvelut
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkeli
Israelin puolustusvoimat
Jalkaväkijoukkojen sotilaita.
Israelissa kehitetty
Merkava-panssarivaunu
Israelin puolustusvoimia (
hepr.
צבא ההגנה לישראל
tai
Tzva Hagana L’Jisrael
, usein myös englanniksi
Israel Defence Forces
, lyh. IDF) pidetään Lähi-idän vahvimpina. Israelin puolustusmenot ovat Lähi-idän kriisin vuoksi hyvin korkeat: esimerkiksi vuonna 1996 ne olivat 10,6 prosenttia maan
bruttokansantuotteesta
ja 21,1 prosenttia valtion
talousarviosta
lähde?
Yhdysvallat on antanut Israelille vuosittain noin kolme miljardia dollaria kehitysapua, josta esimerkiksi vuonna 2001 kaksi miljardia oli
sotilasapua
208
Israel sisällytti ensimmäisenä maana maailmassa
naiset
yleisen asevelvollisuuden piiriin. Israelissa asevelvollisia ovat juutalaiset,
druusit
ja
tšerkessit
, kun taas kristityt ja muslimit ovat yleensä arabeina siitä vapautetut.
209
Myös
ješiva
-kouluissa opiskelevat haredijuutalaiset on vapautettu, mitä maallisemmat juutalaiset ovat vastustaneet. Palvelukseen astutaan 18-vuotiaana, ja palvelusaika on miehillä kolme vuotta ja naisilla 21 kuukautta. Naisten ei kuitenkaan tarvitse mennä armeijaan, jos he ovat naimisissa tai jos heillä on lapsi. Vuonna 2006 Israelin asevoimat rekrytoi 75
prosenttia asevelvollisista asepalvelukseen.
210
Aseistakieltäytyjiä nimitetään nimellä
refusenik
. Refusenik-liike kasvoi merkittävästi vuoden 2000 toisen intifadan alkaessa, kun osa reserviläisistä kieltäytyi operoimasta palestiinalaisalueilla.
211
2000-luvulla vanhoillisten juutalaisten osuus armeijan vahvuudesta on kasvanut, kun maan maallistuneen väestön suhtautuminen armeijaan on muuttunut kriittisemmäksi.
212
Israelilla on itsenäinen kyky laukaista tiedustelusatelliitteja Venäjän, Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Kiinan, Intian ja
Japanin
ohella. Tunnettuja israelilaisia aseita ovat muun muassa
Uzi
-konepistooli,
Galil
- ja
TAR-21
-rynnäkkökiväärit ja
Merkava
-panssarivaunu, joista ensin mainittu on merkittävä vientituote.
lähde?
Israelilla on Yhdysvaltain tiedustelupalvelu
CIA:n
mukaan ydinaseita. CIA arvioi 1990-luvun loppupuolella Israelilla ydinaseiden määräksi 75–140. Joidenkin lähteiden mukaan niiden määrä oli jopa 400.
213
214
Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA
antoi 2009 päätöslauselman Israelin ydinaseiden tarkastamisesta. Israel on kieltäytynyt yhteistyöstä.
215
Israel ei ole myöntänyt eikä kieltänyt ydinasettaan.
216
Israelilainen ministeri Amichai eliahu on kuitenkin ehdottanut jo kahteen otteeseen ydinpommin pudottamista Gazaan
217
Israel on
ydinsulkusopimuksen
ulkopuolella
218
eikä se ole allekirjoittanut
bioasekonventiota
, joka kieltää
bioaseiden
kehittämisen, valmistamisen ja varastoinnin.
219
Mossad
, lyhenne nimestä (’HaMossad leModiʿin uleTafkidim Meyuḥadim’), eli suomeksi ”Tiedustelun ja erityistehtävien laitos” on Israelin tiedustelupalvelu. Sen tehtäviin kuuluvat
tiedustelutiedon
kerääminen,
salaiset operaatiot
ja
vastaterrorismi
. Mossad on yksi maailman kuuluisimmista tiedustelupalveluista, ja se laitetaan usein samaan sarjaan
CIA:n
ja
MI6:n
kanssa. Sitä pidetään erittäin tehokkaana ja sen katsotaan vaikuttaneen suuresti Israelin vakauteen ja turvallisuuteen. Israelilla on muitakin tiedustelupalveluja:
Lahav 433
ja armeijan
Shin Bet
lähde?
Palestiinalaisalueet ja Golanin kukkulat
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Valtakielet Israelissa ja palestiinalaisalueilla.
Heprea
selvänä enemmistönä.
Heprea merkittävänä vähemmistönä.
Arabia
selvänä enemmistönä.
Hepreaa ei puhuta alueella.
Länsirannan turva-aita
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston
päätöslauselmat
242
vuodelta 1967 ja
338
vuodelta 1973 vaativat Israelin asevoimien vetämistä ainakin osalta vuonna 1967 vallatuista alueista.
220
221
Miehitetyillä alueilla asuu
milloin?
noin kolme miljoonaa palestiinalaista sekä 200
000 juutalaista siirtokuntalaista. Israelilla on yhteensä 242 siirtokuntaa tai muuta siviilikohdetta
Länsirannalla
, 42
Golanin kukkuloilla
ja 29
Itä-Jerusalemissa
222
Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 446, 452, 465 ja 471 pitävät näiden siirtokuntien perustamista ja laajentamista Geneven sopimuksen vastaisina ja niiden olevan ”ilman laillista pohjaa”. Myös ihmisoikeusjärjestöt
Amnesty International
ja
Human Rights Watch
katsovat siirtokuntien olevan
kansainvälisen oikeuden
vastaisia.
223
224
Israel myöntää, että jotkut pienemmistä siirtokunnista on rakennettu Israelin lakien vastaisesti.
225
226
Israel käyttääkin alueista termiä ”kiistellyt alueet”.
114
Palestiinalaisten ja siirtokuntalaisten välit ovat kireät. Välikohtauksia tapahtuu toistuvasti.
227
Vuoden 2006 jälkeen Palestiinan hallinnossa ei ole järjestetty vaaleja. Presidenttinä on jatkanut vuodesta 2005 Fatahin
Mahmoud Abbas
25
Rajalliset vesivarannot
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääosin Länsirannan puolella vuoden 1967 rajaa sijaitsevasta vesilähteestä kulutetaan vettä Israelin alueella noin 80
prosenttia ja palestiinalaishallinnon puolella noin 20
prosenttia. Länsirannan juutalaissiirtokuntien väestö kuluttaa lähes yhtä paljon vettä kuin alueen 2,3 miljoonaa palestiinalaista. Kansainvälisen oikeuden mukaisesti miehitettyjen alueiden luonnonvarojen käyttö omien kansalaisten hyväksi on laitonta.
228
Israel teki palestiinalaishallinnon kanssa kahdenvälisen sopimuksen Palestiinan vesihallinnon luomiseksi. Vesihallinnon ehdotuksiin sisältyy alueen vedenkäytön tehostaminen.
229
Ihmisoikeudet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Human Rights Watchin
vuoden 2024 raportin mukaan Israelin parlamentaarisessa demokratiassa toimivat
monipuoluejärjestelmä
ja riippumattomat instituutiot. Ne tukevat
poliittisten oikeuksien
ja
kansalaisvapauksien
toteutumista suurimmalle osalle väestöstä. Vaikka Israelin oikeusjärjestelmä pyrkii suojelemaan vähemmistöjen oikeuksia, maan poliittinen johto ja monet kansalaiset kohtelevat
arabeja
ja muita
etnisiä
tai uskonnollisia vähemmistöjä
syrjivästi
. Tämä on johtanut rakenteellisiin eriarvoisuuksiin muun muassa
infrastruktuurissa
rikosoikeusjärjestelmässä
koulutuksessa
ja taloudellisissa mahdollisuuksissa. Tämä arvio ei kuvasta
Gazan
kaistan tai
Länsirannan
olosuhteita.
230
Ihmisoikeusrikokset
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin politiikan arvostelijat katsovat, että Länsirannalla ja Gazassa asuvien palestiinalaisten ihmisoikeuksia on rikottu. Vuonna 2008 Israelin vankiloissa oli arviolta 11
000 palestiinalaista, joista 98 oli naisia ja 345 lapsia. Vankien joukossa oli 50 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsentä sekä kolme palestiinalaishallinnon ministeriä.
231
Amnesty Internationalin mukaan suurin osa on väkivallattomia
mielipidevankeja
ja hyvin harvat ovat saaneet kansainväliset vaatimukset täyttävän oikeuskäsittelyn.
232
Israelin rakentama aita ja tiesulut myös vaikeuttavat palestiinalaisten liikkumista. Alueen työttömyysaste on noin 30 prosenttia ja yli kaksi kolmannesta palestiinalaisväestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
lähde?
Useat ihmisoikeusjärjestöt, kuten israelilainen
B’Tselem
233
sekä kansainväliset Human Rights Watch
234
235
ja Amnesty International
236
237
238
ovat väittäneet Israelin syyllistyvän apartheidiin palestiinalaisia vastaan. Palestiinalaisten kohtelua on kuvannut apartheidiksi myös Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija
selvennä
239
Myös monet yksityishenkilöt, kuten
Noam Chomsky
, edesmennyt apartheidin vastainen aktivisti
Desmond Tutu
240
241
ja
BDS-liikkeen
242
edustajat ovat rinnastaneet Israelin toimet Etelä-Afrikan
apartheid
-politiikkaan.
243
244
245
Israelin ulkoministeriö kutsui Amnestyn raporttia 2022 ”virheelliseksi, asenteelliseksi ja
antisemitistiseksi
” ja vaati väitteiden perumista.
238
Apartheid-vertauksen arvostelijat pitävät rinnastusta vääränä ja Israelin vastaisena.
242
246
Sittemmin
Gazan sodan
myötä Israelin valtiovarainministeri
Bezalel Smotrich
on sanonut syyskuussa 2025, että ”Gazan alue on potentiaalinen kiinteistöalan ’kultakaivos’" ja osoitti hallinnon kiinnostusta liittää Gazan alueita Israeliin sodan päätyttyä.
247
Palestiinalaisalueen muita ihmisoikeusongelmia ongelmia ovat
kunniamurhat
, aseistettujen palestiinalaisryhmien tekemät yhteistoiminnasta epäiltyjen henkilöiden murhat sekä palestiinalaishallinnon langettamat
kuolemanrangaistukset
248
vanhentunut linkki
lähde?
Human Rights Watch on syyttänyt palestiinalaisia terroristijärjestöjä ihmisoikeusrikoksista ja arvostellut palestiinalaishallintoa siitä, ettei se ole pyrkinyt estämään terrori-iskuja eikä saamaan syyllisiä oikeuteen. Amnesty International on esittänyt Hamasille vaatimuksen kunnioittaa kaikkien palestiinalaisten ihmisoikeuksia, noudattaa kansainvälisen oikeuden normeja ja lopettaa siviileihin kohdistuva väkivalta.
249
250
251
vanhentunut linkki
lähde?
Kansainvälisen tuomioistuimen
(ICJ) alainen Israelin käytäntöjä käsittelevä erityiskomitea (engl.
Special Committee to Investigate Israeli Practices Affecting the Human Rights of the Palestinian People and Other Arabs of the Occupied Territories
, UNSCIIP),
252
253
YK:n ihmisoikeusneuvosto
(engl.
United Nations Human Rights Council
, UNHRC),
35
ja useat ihmisoikeusjärjestöt sekä kansainvälisen oikeuden että kansamurhatutkimuksen asiantuntijat
28
29
30
36
37
38
39
41
40
ovat tulleet johtopäätökseen, että Israel syyllistyy palestiinalaisten kansanmurhaan Gazan sodan aikana siviileille aiheutuneiden vahinkojen, tarkoitushakuisen näännyttämisen ja ihmishenkien menetyksen vuoksi.
Israelin on väitetty Gazan sodan aikana kohdistaneen iskuja myös avustustyöntekijöihin,
254
toimittajiin,
255
terveydenhuollon henkilökuntaan, kouluihin, kulttuuriperintökohteisiin ja sairaaloihin.
256
34
Lääkärit ilman rajoja
-järjestön raportin ja
YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston
(engl.
Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights
, OHCHR) mukaan Israelin joukot ja yksityiset
yhdysvaltalaiset
alihankkijat ovat kohdistaneet nälkää näkeviin palestiinalaisiin sekä satunnaista että suunnitelmallista väkivaltaa Gaza Humanitarian Foundationin (GHF) hallinnoimilla ruoanjakelupisteillä.
257
258
259
260
YK:n tutkintakomissio (COI) on todennut, että Israelin presidentti Isaac Herzog, pääministeri Benjamin Netanyahu ja puolustusministeri
Yoav Gallant
ovat yllyttäneet sodan aikana palestiinalaisten kansanmurhaan eivätkä ole tarttuneet tarpeeksi Israelin puolustusvoimien väärinkäytöksiin sodan aikana.
34
Israelin hallinto on aktiivisesti kieltänyt väitteet kansanmurhasta.
261
262
260
Palestiinalaisten rakettisodankäynti
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Pääartikkelit
Operaatio Valettu lyijy
ja
Operaatio Puolustuksen tukipylväs
Rautakupoli-ohjuspuolustusjärjestelmä
, jota Israel on käyttänyt vuodesta 2011.
Vuodesta 2001 lähtien Hamas ja muut palestiinalaiset terrorijärjestöt ovat tulittaneet Gazasta Israelin puolelle
raketein
ja
kranaatinheittimin
, joita on salakuljetettu muun muassa Egyptin puolelta tunneleita pitkin. Vaikka suuri osa onkin pudonnut asutuksen ulkopuolelle, jatkuva tulituksen uhan alla oleminen on ollut Israelin siviiliväestölle henkisesti kuluttavaa ja saanut aikaan paineita Israelin hallitukselle iskeä Gazaan.
263
Vuoden 2009 alkuun mennessä oli yksin Etelä-Israeliin Gazan alueelta ammuttu 8
600 rakettia, joista 6
000 Israelin 2005 Gazasta vetäytymisen jälkeen. Iskut olivat surmanneet 28 ihmistä ja haavoittaneet satoja 40
km sisällä rajasta. Ammuttujen rakettien kantomatka on kasvanut kaiken aikaa, sillä maksimissaan 10 kilometrin kantaman omaavien
Kassam-rakettien
rinnalle on tullut myös esimerkiksi neuvostoaikaisten Katjusha- ja Grad -raketinheittimien uusia malleja, jotka ovat lentäneet 40 kilometrin päähän.
264
Israel on vastannut uhkaan linnoittamalla linja-autopysäkkejä ja vahvistamalla koulurakennuksia. Maaliskuussa 2011 Israel sijoitti ensimmäisen
Rautakupoli
-raketintorjuntajärjestelmän alueelle. Joulukuuhun mennessä ohjuspuolustus onnistui IDF:n mukaan torjumaan 75 prosenttia raketeista. Normaalisti kutakin kohti tulevaa projektiilia kohti ammuttiin kaksi 50
000 dollarin hintaista ohjusta.
265
Etelä-Libanonin
palestiinalaismilitantit ovat tulittaneet raketein
Libanonin sodan
jälkeenkin, jossa 2009 Hizbollahilla arvioitiin olevan 30
000 rakettia,.
266
ja
Siinain niemimaalta
Eilatiin
lähde?
Israel on pyrkinyt torjumaan rakettihyökkäyksiä vastatulella, ilmaiskuin ja monin laajamittaisin maaoperaatioin, sekä 2007 kesäkuussa alkaneella
Gazan saarrolla
. Gazasta vetäytymisen jälkeen Israelin iskuissa on kuollut Gazassa 1 000–2 000 palestiinalaista. Marraskuussa 2012 palestiinalaiset ampuivat Israeliin useita raketteja ja Israel vastasi tuleen ampumalla raketteja Gazaan ja tappamalla korkean Hamas-johtajan.
lähde?
Lokakuussa 2023
Hamas hyökkäsi
Israeliin raketein ja lähettämällä tuhansia terroristeja yli Gazan ja Israelin rajan, murhaten yli 1 200 ihmistä, joista valtaosa oli siviilejä ja otti panttivangeiksi satoja israelilaisia. Kyseessä oli suurin juutalaisiin kohdistunut systemaattinen hyökkäys sitten Holokaustin. Israel totesi olevansa sodassa Hamasin kanssa.
27
Katso myös
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin teemasivu
Arabien–Israelin konflikti
Kibbutsi
Huomioita
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Israelin Jerusalemin lain (1980) mukaan Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Jerusalemin status Israelin pääkaupunkina on kuitenkin kansainvälisesti kiistetty. Seuraavat valtiot ovat tunnustaneet Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi:
Australia
(Länsi-Jerusalem),
Tšekki
Guatemala
Vanuatu
ja
Yhdysvallat
Lähteet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Juusola, Hannu:
Israelin historia
Helsinki
Gaudeamus, 2005.
ISBN
951-662-920-2
Morris, Benny:
1948. A History of the First Arab-Israeli War
Yale University Press, 2008.
doi
10.2307/j.ctt1np9bm
ISBN
978-0-300-12696-9
JSTOR
j.ctt1np9bm
(englanniksi)
Spencer, Robert:
The Palestinian Delusion. The Catastrophic History of the Middle East Peace Process
Bombardier, 2019.
ISBN
978-1-64293-254-6
Stone, Russell A. ym.:
Israel
Encyclopedia Britannica
12.10.2023. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
Viitteet
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Australia recognises West Jerusalem as Israeli capital
BBC
15.12.2017. Viitattu 15.12.2018.
(englanniksi)
Lazaroff, Tovah:
The Czech Republic follows Trump’s lead and recognizes Jerusalem as Israel’s capital
The Business Insider
6.12.2017. Viitattu 25.12.2017.
(englanniksi)
Taylor, Adam:
What it means for the U.S. to name Jerusalem as Israeli capital but not move the embassy
The Washington Post
6.12.2017. Viitattu 25.12.2017.
(englanniksi)
Borger, Julian & Beaumont, Peter:
Defiant Donald Trump confirms US will recognise Jerusalem as capital of Israel
The Guardian
7.12.2017. Viitattu 25.12.2017.
(englanniksi)
Time Series DataBank
vanhentunut linkki
cbs.gov.il
15 September 2023.
Arkistoitu
20 September 2023. Viitattu 2 Jul 2024.
Israel in Figures 2021
(PDF)
Central Bureau of Statistics. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
Uusi laki korostaa Israelin valtion juutalaisuutta
Yle uutiset
19.7.2018. Viitattu 19.7.2018.
Human Development Report 2020.
UNDP.org
(englanniksi)
Valtioiden nimien luettelo
Euroopan unioni, Julkaisutoimisto. Viitattu 9.8.2007.
Avalon Project: Declaration of Israel’s Independence 1948
. Yale University. Viitattu 27.8.2008.
(englanniksi)
”We declare that, with effect from the moment of the termination of the Mandate being tonight, the eve of Sabbath, the 6th Iyar, 5708 (15th May, 1948), until the establishment of the elected, regular authorities of the State in accordance with the Constitution which shall be adopted by the Elected Constituent Assembly not later than the 1st October 1948, the People’s Council shall act as a Provisional Council of State, and its executive organ, the People’s Administration, shall be the Provisional Government of the Jewish State, to be called ’Israel’.”
Israel
. Freedom House 2007. Viitattu 27.8.2008.
(englanniksi)
”Parties or candidates that deny the existence of Israel as a Jewish state, oppose the democratic system, or incite racism are prohibited.”
(englanniksi)
Invisible Palestinians: Ideology and Reality in Israel
Religion Online
. Viitattu 27.8.2008.
(englanniksi)
”The need to expel or repress Palestinians is based on the Zionist belief that a Jewish state requires an absolute Jewish majority. – – In Israel and the territories there are 3.32 million Jews and 2 million Palestinians. Incorporating all these Palestinians into Israel would threaten the idea of a Jewish state. – – The identity of Israel is a complicated issue for both Jews and Christians because it involves religiously loaded language. No Arab can be expected to accept religious or tribal claims for Israel’s right to exist as a Jewish state.”
i24NEWS
www.i24news.tv
. Viitattu 7.6.2024.
Human Development Reports
hdr.undp.org
. Viitattu 15.8.2020.
(englanniksi)
Israel’s accession to the OECD
www.oecd.org
. Viitattu 15.8.2020.
(englanniksi)
Pash, Chris:
The 10 safest countries in the world for women
Business Insider
. Viitattu 15.8.2020.
(englanniksi)
Are you a robot?
Bloomberg
. Viitattu 15.8.2020.
(englanniksi)
Health status - Life expectancy at birth - OECD Data
theOECD
. Viitattu 15.8.2020.
(englanniksi)
Israel
OECD iLibrary
. Viitattu 15.8.2020.
(englanniksi)
John F. Helliwell, Richard Layard, Jeffrey D. Sachs, Jan-Emmanuel De Neve, Lara B. Aknin, Shun Wang:
World Happiness Report 2023
worldhappiness.report
20.3.2023. Viitattu 22.1.2024.
(englanniksi)
Israel and the IMF
IMF
. Viitattu 20.10.2023.
(englanniksi)
Global Wealth Report
Credit Suisse
. Viitattu 21.11.2023.
(englanniksi)
countryboy:
Top 10 Richest Countries in Asia this 2023: Exploring Economic Prosperity and Industries
The World Countries
25.7.2023. Viitattu 21.11.2023.
(englanniksi)
Palestiina
Globalis
22.10.2022 / lokakuu 2023.
Suomen YK-liitto. Viitattu 14.10.2023.
Siirtokuntien väestö kasvaa
Ulkopolitiikka
7.12.2023. Viitattu 28.2.2024.
Vanhala, Akseli & Hannula, Tommi:
Tämä Israelin ja Hamasin konfliktista tiedetään nyt
Ilta-Sanomat
7.10.2023. Viitattu 12.10.2023.
Israel/Occupied Palestinian Territory: ‘You Feel Like You Are Subhuman’: Israel’s Genocide Against Palestinians in Gaza: Executive Summary
Amnesty International
5.12.2024.
”Amnesty International has found sufficient basis to conclude that Israel committed, between 7 October 2023 and July 2024, prohibited acts under the Genocide Convention, namely killing, causing serious bodily or mental harm and deliberately inflicting on Palestinians in Gaza conditions of life calculated to bring about their physical destruction in whole or in part. (s. 27)” Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Gaza genocide
msf.org.uk
Médecins Sans Frontières.
”Over the past 21 months, Israeli authorities have been responsible for mass killings, indiscriminate attacks, forced displacement, repeated failure to protect civilians, the deliberate destruction of homes and vital infrastructure, and the weaponisation of hunger in what amounts to collective punishment.” Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Our Genocide
(PDF)
Heinäkuu 2025.
B'Tselem.
”The review presented in this report leaves no room for doubt: since October 2023, the Israeli regime has been responsible for carrying out genocide against the Palestinians in the Gaza Strip. (s. 86)” Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
One year of denouncing the genocide of Palestinians in Gaza
International Federation for Human Rights
”A growing number of international actors are now sharing the same understanding of an unbearable reality: that of a genocide perpetrated in full view of the world.” Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
GAZA: Leaders of Major Aid Groups Call on World Leaders to Intervene Following UN Genocide Conclusion
Save the Children
16.9.2025.
”What we are witnessing in Gaza is not only an unprecedented humanitarian catastrophe, but what the UN Commission of Inquiry has now concluded is a genocide. With this finding, the Commission joins a growing number of human rights organizations and leaders globally, and within Israel.” Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
EU Commission’s Ribera says Israel’s war on Gaza is genocide
POLITICO
4.9.2025. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
YK:n Tutkintakomissio: Israel syyllistyy kansanmurhaan Gazassa
YK:n alueellinen tiedotuskeskus - Finnish
16.9.2025. Viitattu 2.12.2025.
Legal analysis of the conduct of Israel in Gaza pursuant to the Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide
(PDF)
OHCHR
16.9.2025.
United Nations Independent International Commission of Inquiry on the Occupied Palestinian Territory and Israel.
”The Commission’s analysis in this report relates solely to the determination of genocide under the Genocide Convention as it relates to the responsibility of the State of Israel both for the failure to prevent genocide, for committing genocide against the Palestinians in Gaza since October 2023 and for the failure to punish genocide. (s. 71)” Viitattu 2.12.2025.
IAGS Resolution on the Situation in Gaza
(PDF)
31.8.2025.
International Association of Genocide Scholars.
”[A] number of Israeli, Palestinian, Jewish, and other scholarly experts working in Holocaust and Genocide Studies and in International Law have concluded that Israeli governmental and military actions constitute genocide.” Viitattu 2.12.2025.
Swart, Mia:
"South Africa v Israel: South Africa’s case at the International Court of Justice".
The Round Table: The Commonwealth Journal of International Affairs and Policy Studies
3.9.2025, 114. vsk, nro 5, s. 687–689.
doi
10.1080/00358533.2025.2542794
ISSN
0035-8533
Artikkelin verkkoversio
Shaw, Martin:
"The Genocide that Changed the World".
Journal of Genocide Research
19.9.2025, s. 1–15.
doi
10.1080/14623528.2025.2556575
ISSN
1462-3528
Artikkelin verkkoversio
Sultany, Nimer:
A Threshold Crossed: On Genocidal Intent and the Duty to Prevent Genocide in Palestine.
Journal of Genocide Research
9.5.2024, s. 1–26.
doi
10.1080/14623528.2024.2351261
ISSN
1462-3528
Artikkelin verkkoversio
Why Amnesty International and other experts say Israel is committing genocide in Gaza
MS NOW
10.12.2024. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Statement on Why We Call the Israeli Attack on Gaza Genocide
Lemkin Institute
29.12.2023.
Lemkin Institute for Genocide Prevention.
”The genocide being perpetrated by the State of Israel is embedded in a complex historical, political, and strategic context that seems to have fostered and, ultimately, devolved into a pervasive genocidal dynamic on both sides of the conflict – Israel, on the one hand, and the Islamist militant organization known as Hamas, on the other – as well as among segments of their respective populations, especially [...] in the case of Israel.” Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Barton & Bowden 2004, s. 126. ”The Merneptah Stele... is arguably the oldest evidence outside the Bible for the existence of Israel as early as the 13th century BCE.”
Popular Opinion.
The Palestine Post
7.12.1947, s. 1.
(englanniksi)
Israel profile - Key facts
BBC News
2.12.2014. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
Stone ym.:
Israel: Land
Encyclopedia Britannica
. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
The land: Nature
1.4.2008.
Israel Ministry of Foreign Affairs.
(englanniksi)
Sanders, E. P.:
The Historical Figure of Jesus
, s. 17.
Penguin Books, 1993.
(englanniksi)
Spencer 2019, s. 3.
Spencer 2019, s. 4.
Cohen, Mark R.:
Under Crescent and Cross. The Jews in the Middle Ages
, s. x.
Princeton
Princeton University Press, 1994.
(englanniksi)
Morris, 2008, s. 1–5.
Spencer 2019, s. 11.
Spencer 2019, s. 16.
Spencer 2019, s. 17.
Juusola, Hannu:
Israelin historia
, s. 34.
Gaudeamus, 2005.
Spencer 2019, s. 20.
Juusola 2014, s. 37.
Spencer 2019, s. 21.
Spencer 2019, s. 19.
Morris 2008, s. 2.
Spencer 2019, s. 27.
Juusola 2014, s. 38.
Aliya and Absorption
29.10.2002.
Israel Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 26.3.2007.
(englanniksi)
, katso myös
Venäjänjuutalaisten muuton historiaa
Jerusalemin Kansainvälisen Kristillisen Suurlähetystön Suomen Osasto. Viitattu 26.3.2007.
Juusola 2014, s. 39.
Spencer 2019, s. 23.
Spencer 2019, s. 25.
Juusola 2014, s. 44–46.
Spencer 2019, s. 28.
Spencer 2019, s. 26.
Juusola 2014, s. 13, 51.
Juusola 2014, s. 47–48.
Juusola 2014, s. 51.
Spencer 2019, s. 29.
Spencer 2019, s. 29–30.
Juusola 2014, s. 52.
Juusola 2014, s. 54.
Juusola 2014, s. 55.
Lexicon of Zionism - Disturbances
Israel Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 23.3.2009.
(englanniksi)
: ”In early 1939, the British government announced that it would unilaterally implement its policy (restricting Jewish immigration and gradually making western Palestine an independent country).”.
Spencer 2019, s. 64.
Spencer 2019, s. 32.
Juusola 2014, s. 57.
Spencer 2019, s. 74–75.
Spencer 2019, s. 62.
Spencer 2019, s. 74.
Juusola 2014, s. 62–65.
Juusola 2014, s. 62.
Juusola 2014, s. 63.
Juusola 2014, s. 64.
Juusola 2014, s. 65.
Juusola 2014, s. 68.
Juudols 2014, s. 68.
Juutalaiset Suomessa
jchelsinki.fi
. Viitattu 14.12.2017.
Juusola. 2014, 71.
Juusola 2014, s. 70–71.
Juusola 2014, s. 73.
Juusola, 2+14, 71.
Juusola 2014, s. 84.
Juusola 2014, s. 84–85.
Juusola 2014, s. 85.
Netzer, Amnon:
Isfahan xviii. Jewish Community
Encyclopaedia Iranica
. Viitattu 4.12.2017.
(englanniksi)
Juusola 2014, s. 73.
Purje, Henri:
Palestiinan vaiettu tuho.
Yliopisto
2011, 59. vsk, nro 12/2011, s. 32–34.
Helsingin yliopisto.
Juusola 2014, s. 74–75.
Juusola 2014, s. 77.
VS:
About the Nakba
Question of Palestine
. Viitattu 1.6.2024.
(englanniksi)
Juusola 2014, s. 75–76.
Juusola 2014, s. 78.
Spencer 2019, s. 81–83.
Juusola 2014, s. 74–76.
VS:
About the Nakba
Question of Palestine
. Viitattu 1.6.2024.
(englanniksi)
Palestine refugees
UNRWA
. Viitattu 21.5.2021.
The 1951 Refugee Convention
UNHCR. Viitattu 24.5.2021.
Spencer 2019, s. 90–91.
Kujala, Tapio:
Toimittaja, muista nämä uutisoidessasi Israelista ja palestiinalaisalueista
Journalisti
21.5.2021. Viitattu 12.10.2023.
Juusola 2014, s. 86–90.
Juusola 2014, s. 95.
Juusola 2014, s. 108.
Juusola 2014, s. 109–110.
Juusola 2014, s. 115.
Spencer 2019, s. 103.
Juusola 2014, s. 122.
The Mideast: A Century of Conflict Part 4: The 1967 Six Day War
NPR morning edition
3.10.2002. Viitattu 14.5.2006.
(englanniksi)
”Nasser... closed the Gulf of Aqaba to shipping, cutting off Israel from its primary oil supplies. He told U.N. peacekeepers in the Sinai Peninsula to leave. He then sent scores of tanks and hundreds of troops into the Sinai closer to Israel. The Arab world was delirious with support,”.
40 years since Sadat visit: ’Israel had snipers ready on the rooftops’
Ynetnews
24.11.2017. Viitattu 29.1.2020.
(englanniksi)
Taylor, Alan:
On This Day 36 Years Ago: The Signing of the Egypt-Israel Peace Treaty
The Atlantic
. Viitattu 29.1.2020.
(englanniksi)
Fatalities in the first Intifada
B’Tselem
Israeli Information Center for Human Rights.
(englanniksi)
The Mideast: A Century of Conflict Part 7: The Second Intifada and the Death of Oslo
National Public Radio. Viitattu 24.3. 2007.
(englanniksi)
”Barak made an offer that many consider Israel’s best ever. But when he unfolded a map that showed a Palestinian state made up of several unconnected cantons surrounded by Israeli troops, Arafat walked away.”.
Dowty, Alan & Gawerc, Michelle:
The Intifada: Revealing The Chasm.
The Middle East Review of International Affairs
2001, 5. vsk, nro 3.
Arkistoitu 1.3.2012
(englanniksi)
”The intifada was thus ’part of a calculated policy of the Palestinian leadership in respect of the conduct of its relations with Israel’”, ”In a typical Palestinian formulation, the intifada ’was not just a reaction to a provocative incident... It is a declared, unequivocal position by the Palestinian people on the bankruptcy of the negotiating option and the full rejection of the overall Israeli conduct’.”.
Juusola, Hannu:
Israel Sharonin jälkeen.
Ulkopolitiikka
2006, nro 1, s. 11.
Victims of Palestinian Violence and Terrorism since September 2000
2008.
Israelin ulkoministeriö.
(englanniksi)
Table of Figures
Palestine Red Crescent Society.
(englanniksi)
Israel Security Fence
2003.
The State of Israel. Viitattu 23.3.2009.
(englanniksi)
Execution of the Security Fence project
2003.
The State of Israel. Viitattu 23.3.2009.
(englanniksi)
: ”The separation fence is a central security component in the fight against terrorism. The fence is inherently temporary.”.
BBC: Q&A: What is the West Bank barrier?
ICJ: Legal Consequences of the Construction of a Wall in the Occupied Palestinian Territory
(englanniksi)
Huggler, Justin:
Israelis and Palestinians sign up to America’s road-map
Global Policy Forum
5.6.2003.
(englanniksi)
The rise and fall of Kadima: A cautionary tale
The Jerusalem Post
. Viitattu 27.1.2020.
(englanniksi)
Barnard, Anne:
Gaza breaking down without power plant
International Herald Tribune
2.7.2006.
(englanniksi)
Greenberg, Hanan:
Last IDF troops leave Gaza Strip
Ynetnews
1.21.2009.
(englanniksi)
Press Conference On Gaza Humanitarian Situation.
United Nations
19.1.2009. .
Arkistoitu
4.2.2009 .
(englanniksi)
Harel, Amos:
IDF in Gaza: Killing civilians, vandalism, and lax rules of engagement.
Haaretz
19.3.2009.
Artikkelin verkkoversio
Viitattu 23.3.2009.
(englanniksi)
Death in the Med
(Arkistoidussa versiossa ohjelman transkriptio)
2010.
BBC.
Arkistoitu
18.8.2010.
”If you bring your soldiers here, we will throw you off the ship and you’ll be humiliated in front of the whole world.” Viitattu 12.7.2021.
(englanniksi)
Wall Street Journal: International Reaction To The Israeli Raids
(englanniksi)
Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi
Yle uutiset
. Viitattu 29.2.2020.
YK:n ihmisoikeuskomissaari: Israel saattoi syyllistyä Gazassa sotarikoksiin
Yle uutiset
. Viitattu 29.5.2021.
Benny Gantz unable to form Israel coalition government
BBC News
20.11.2019 .
(englanniksi)
Israel profile - Timeline
BBC News
9.4.2019 .
(englanniksi)
Tuhannet marssivat kiisteltyä lakiuudistusta vastaan Israelissa
Yle uutiset
22.7.2023. Viitattu 22.7.2023.
Israel: Freedom in the World 2024 Country Report
Freedom House
. Viitattu 4.10.2024.
(englanniksi)
Juusola, Hannu:
Arvio uudesta peruslaista: kenelle Israelin valtio kuuluu?
Lähi-itä nyt
9.8.2018.
Suomen Lähi-idän instituutti.
Vital Statistics: Latest Population Statistics for Israel
Jewish Virtual Library
American-Israeli Cooperative Enterprise. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
Aderet, Ofer:
Israel’s Population Reaches 9.5 Million, on Eve of Its 74th Independence Day
Haaretz
1.5.2022. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
The Law of Return
Jewishagency.org
The Jewish Agency. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
Stone ym.:
Israel: People
Encyclopedia Britannica
. Viitattu 12.10.2023.
(englanniksi)
Juusola, Hannu:
Esitelmä Lähi-idän instituutin ystävien kokouksessa
Suomen Lähi-idän instituutin ystävät. Viitattu 10.08.2007.
Elazar, Daniel J.:
Religion in Israel: A Consensus for Jewish Tradition
Jerusalem Center for Public Affairs.
(englanniksi)
Senor, Dan & Singer, Saul:
How Shabbat Brings Israel Together
Time
2.12.023.
Arkistoitu
14.1.2024. Viitattu 14.1.2024.
(englanniksi)
Al- RīHāniyya
Jewish Virtual Library
American-Israeli Cooperative Enterprise. Viitattu 4.10.2019.
(englanniksi)
Israel Ministry of Foreign Affairs:
The Christian communities in Israel
web.archive.org
5.1.2014. Viitattu 22.5.2019.
(englanniksi)
Second Class Discrimination Against Palestinian Arab Children in Israel’s Schools
New York
Human Rights Watch, 2001.
ISBN
1-56432-266-1
Teoksen verkkoversio
(englanniksi)
Aishi Zidan:
Uusi laki korostaa Israelin valtion juutalaisuutta – arabia menettää asemansa virallisena kielenä
YLE Uutiset
19.7.2018. Viitattu 27.10. 2024.
Society - Minority Communities
1.4.2008.
Israel Ministry of Foreign Affairs.
(englanniksi)
Helsingin yliopiston tutkijat kaivavat Israelissa
5.7.2006.
Helsingin yliopisto.
Culture – Theater and Entertainment
1.4.2008.
Israel Ministry of Foreign Affairs.
(englanniksi)
Daniel Barenboim Visits Ramallah
palestinemonitor.org
(englanniksi)
Higgins, Charlotte:
Barenboim’s orchestra plays for peace in Ramallah
The Guardian
22.8.2005.
(englanniksi)
Israel
2019.
Freedom House. Viitattu 1.3.2020.
(englanniksi)
Israel Profile
BBC News
2018. Viitattu 1.3.2020.
(englanniksi)
Kan English News
Kan
2020. Viitattu 1.3.2020.
(englanniksi)
NASDAQ Appoints Asaf Homossany as New Director for Israel
Nasdaq.com
. Viitattu 3.2.2010.
(englanniksi)
Talouselämä:
Israel matkalla öljymahdiksi
15.07.2013.
Talouselämä. Viitattu 22.7.2013.
Bilateral trade relationships: Israel
European Commission.
(englanniksi)
U.S. Aid to Israel in Four Charts
Council on Foreign Relations
. Viitattu 18.5.2024.
(englanniksi)
How is Israel’ss Economy Affected by the Security Situation?
19.12.2004.
Jerusalem Center for Public Affairs.
(englanniksi)
Knesset
knesset.gov.il
(englanniksi)
Israel - Ulkoasiainministeriö: Matkustaminen ja maat: Israel
formin.finland.fi
. Viitattu 1.5.2017.
Israelissa juhlittiin USA:n Jerusalemin-lähetystön avajaisia
Yle uutiset
. Viitattu 27.2.2020.
Juusola, Hannu:
Ulkopolitiikka
1/2006, s. 11.
Political Structure
Jewish Agency for Israel. Viitattu 10.8.2007.
(englanniksi)
BBC News
(englanniksi)
The New York Times
. 23.10.2006.
(englanniksi)
Netanyahu wins again, eventually
Spectator USA
18.9.2019. Viitattu 27.1.2020.
(englanniksi)
The rise and fall of Kadima: A cautionary tale
The Jerusalem Post
. Viitattu 29.2.2020.
(englanniksi)
Arab parties disqualified from elections
ynetnews.com
(englanniksi)
Ulkopolitiikka
1/2006, s. 14.
Wootlift, Raoul:
United Gantz-Lapid party to be called ’Blue and White’; no women in top 6
The Times of Israel
21.2.2019. Viitattu 24.2.2020.
(englanniksi)
JTA :
A beginner’s guide to the 2019 Israeli elections
The Times of Israel
15.3.2019 .
(englanniksi)
Huusko, Jukka:
Takalukkoon jumiutunut Israel etenemässä kohti kolmansia vaaleja vuoden sisään
Helsingin Sanomat
11.12.2019. Viitattu 24.2.2020.
Hakala, Pekka:
Yhdeksän kuukautta jatkunut Israelin hallitusvääntö epäonnistui, maaliskuussa kolmannet vaalit vuoden sisällä
Helsingin Sanomat
12.12.2019. Viitattu 24.2.2020.
Benjamin Netanyahu: What are the corruption charges?
BBC News
21.11.2019. Viitattu 24.2.2020.
(englanniksi)
U.S. Relations With Israel
United States Department of State
. Viitattu 29.2.2020.
(englanniksi)
”Uppoaako Israel Trumpin mukana?”
Yle Uutiset
. Viitattu 18.9.2018.
Ahren, Raphael:
Brazil’s other Bolsonaro sees future embassy move as start of pro-Israel shift
www.timesofisrael.com
. Viitattu 27.2.2020.
(englanniksi)
These 36 Countries Don’t Recognize Israel
Brilliant Maps
. Viitattu 27.2.2020.
(englanniksi)
Kumar, Avi:
Why Bhutan-Israel ties matter
The Jerusalem Post
19.12.2020. Viitattu 21.8.2022.
(englanniksi)
Ayyub, Rami:
Israel and Bhutan establish diplomatic relations
12.12.2020.
Reuters. Viitattu 21.8.2022.
(englanniksi)
China-Israel relations enjoy sound momentum of growth
Xinhua. Viitattu 29.2.2020.
(englanniksi)
Salem, Paul:
Syrian–Israeli Peace: A Possible Key to Regional Change
(PDF)
The Carnegie Endowment for International Peace
Joulukuu 2008.
(englanniksi)
Ahren, Raphael:
Boosting diplomatic drive to Africa, Israel opens embassy in Rwanda
www.timesofisrael.com
. Viitattu 27.2.2020.
(englanniksi)
Ethiopia and Israel’s Pivot to Africa
International Policy Digest
4.9.2019. Viitattu 1.3.2020.
(englanniksi)
Netanyahu calls for Israel-Ethiopia security coordination
Middle East Monitor
2.9.2019. Viitattu 1.3.2020.
(englanniksi)
Israel and Russia – using gestures to cement a critical relationship
The Jerusalem Post
. Viitattu 27.2.2020.
(englanniksi)
Aharonson, Micky:
Russia-Israel Relations: Expectations and Reality
The Moscow Times
20.11.2019. Viitattu 27.2.2020.
(englanniksi)
New UN rights body targets Israel
The Jerusalem Post
30.6.2006.
(englanniksi)
Comparison of United Nations member states’ language in relation to Israel and Palestine as evidenced by resolutions in the un security council and un general assembly
(PDF)
2004.
United Nations Association of the United Kingdom.
(englanniksi)
Hoge, Warren:
U.N. Is Gradually Becoming More Hospitable to Israel
The New York Times
11.10.2005.
(englanniksi)
Hastings, Deborah:
US Often Uses Security Council Veto for Israel
Commondreams.org
11.3.2003.
(englanniksi)
IDF Censor redacted 2,358 news articles last year
4.7.2018.
+972.
(englanniksi)
Israel vetäytyy YK:n ihmisoikeusneuvostosta
Yle Uutiset
6.2.2025. Viitattu 8.2.2025.
Israel’s Defense Budget: The Business Side of War
palestinecenter.org
(englanniksi)
Mitnick, Joshua:
The Israeli Defense Force
Myjewishlearning.com
(englanniksi)
Israeli army identity angst
ISN Security Watch
10.8.2007.
(englanniksi)
Refuser Solidarity Network
refusersolidarity.net
(englanniksi)
Kohu Israelin armeijassa: Rabbit jyräävät kenraalit?
Uusi Suomi
25.3.2009. Viitattu 25.3.2009.
Israel’s nuclear weapons
Fas.org
Federation of American Scientists.
(englanniksi)
Israeli nuclear forces
Bulletin of the Atomic Scientists
2002.
(englanniksi)
Israel pressured on nuclear sites
Al Jazeera
18.9.2009.
(englanniksi)
Israel deflects pressure on nuclear weapons
BBC News
28.5.2010. Viitattu 7.6.2010.
(englanniksi)
Israeli minister renews call for striking Gaza with ‘nuclear bomb’
www.aa.com.tr
. Viitattu 1.6.2024.
Background Information, 2005 Review Conference of the Parties to the Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons
United Nations.
(englanniksi)
’Should there be a need’: The inside story of Israel’s chemical and biological arsenal
Times of Israel
. Viitattu 11.8.2020.
(englanniksi)
The Meaning of Resolution 242
Jewish Virtual Library
(englanniksi)
Third Arab-Israeli War 1967
History of the Middle East Database
(englanniksi)
Israel
The World Factbook
Washington, DC
Central Intelligence Agency.
Arkistoitu
(englanniksi)
Expanding Settlements in the Occupied Palestinian Territories
Human Rights News
27.12.2005.
HRW: Israel.
(englanniksi)
Removing unlawful Israeli settlements in the Occupied Territories: Time to act
Amnesty International.
(englanniksi)
Diplomatic and Legal Aspects of the Settlement Issue
19.1.2003.
Jerusalem Center for Public Affairs.
(englanniksi)
Disputed Territories: Forgotten Facts About the West Bank and Gaza Strip
1.2.2008.
Israel Ministry of Foreign Affairs.
(englanniksi)
Kansainvälinen yhteisö pitää Israelin siirtokuntia laittomina
Helsingin Sanomat
5.2.2014. Viitattu 12.10.2023.
News Amnesty International: Israel is Blocking Palestinian Water
27.10.2009.
Euro-Mediterranean Information System on know-how in the Water sector.
(englanniksi)
A problem that can’t be wished or washed away
New Middle East magazine
(englanniksi)
Israel: Freedom in the World 2024 Country Report
Freedom House
. Viitattu 4.7.2025.
(englanniksi)
Palestinian Prisoners in Israel’s Prisons – Facts and Figures
(pdf)
Adalah- The Legal Center for Arab Minority Rights in Israel
17.4.2008 .
(englanniksi)
2009 Annual Report for Israel
amnestyusa.org
2009.
Amnesty International USA. Viitattu 3.2.2010.
(englanniksi)
B’Tselem:
A regime of Jewish supremacy from the Jordan River to the Mediterranean Sea: This is apartheid
12.1.2021.
B’TSelem. Viitattu 1.2.2022.
(englanniksi)
HRW:
Israeli Apartheid: ”A Threshold Crossed”
27.4.2021.
Human Rights Watch. Viitattu 1.2.2022.
(englanniksi)
Heiskanen, Heikki:
Human Rights Watch: Israel syyllistyy rotuerottelupolitiikkaan palestiinalaisia vastaan
Yle uutiset
27.4.2021. Viitattu 1.2.2022.
Amnesty: Israel syyllistyy apartheidiin palestiinalaisia vastaan
1.2.2022.
Amnesty. Viitattu 1.2.2022.
Tolsa, Maria:
Amnesty syyttää Israelia apartheidista
Yle uutiset
1.2.2022. Viitattu 1.2.2022.
Siren, Vesa:
Nyt myös Amnesty syyttää Israelia apartheidrikoksista
Helsingin Sanomat
1.2.2022.
Israel’s occupation of Palestinian Territory is ’apartheid’: UN rights expert
UN News
25.3.2022. Viitattu 7.12.2022.
(englanniksi)
Desmond Tutu: U.S. Christians Must Recognize Israel as Apartheid State
Haaretz
. Viitattu 7.12.2022.
(englanniksi)
Presbyterian General Assembly Biennial Meeting: My Message on Israel and Palestine
HuffPost
16.6.2014. Viitattu 7.12.2022.
(englanniksi)
Turunen, Joonas:
Roger Waters ja muut tähdet boikotoivat Israelia, ja siksi Saksassa uhataan perua heidän esiintymisiään
Helsingin Sanomat
9.7.2018.
Noam Chomsky: Israeli Apartheid ’Much Worse’ Than South Africa
mintpressnews.com
. Viitattu 31.1.2016.
(englanniksi)
BDS Movement: Apartheid, colonisation and occupation
bdsmovement.net
. Viitattu 31.1.2016.
(englanniksi)
Haaretz: It’s Time to Admit It. Israeli Policy Is What It Is: Apartheid
haaretz.com
. Viitattu 31.1.2016.
(englanniksi)
Dershowitz, Alan:
The Case Against Israel’s Enemies. Exposing Jimmy Carter and Others Who Stand in the Way of Peace
, s. 20–25, 28–29, 36, 44–48. New York: John Wiley, 2009.
(englanniksi)
Sokol, Sam:
Smotrich: Gaza a potential real estate ‘bonanza,’ Israel talking with US about dividing it up
The Times of Israel
17.9.2025. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Israel/Occupied Terr. Human Rights Concerns
Amnesty USA.
(englanniksi)
Hamas in its own words
PMW Video Archives
(englanniksi)
Israel/PA: Suicide Bombers Commit Crimes Against Humanity
Human Rights News
1.11.2002.
(englanniksi)
Hamas must stop targeting of civilians
Amnesty International.
(englanniksi)
YK:n erityiskomitea: Israelin sotatoimet Gazassa täyttävät kansanmurhan tunnusmerkit
Ilta-Sanomat
14.11.2024. Viitattu 2.12.2025.
A genocide is unfolding before our eyes: History will not forgive our inaction, UN Special Committee warns General Assembly in report
(UN General Assembly Fourth Committee (79th Session) (Puhe))
OHCHR
19.11.2024. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Vilén, Paula ja Eromäki, Veikko:
Avustustyöntekijöiden surmat tallentuivat videolle – Israelin asevoimat pyörsi puheensa
Yle Uutiset
7.4.2025. Viitattu 2.12.2025.
Huusko, Jukka:
Kommentti | Israel on tappanut kahdessa vuodessa enemmän sotareporttereita kuin toinen maailmansota
Helsingin Sanomat
26.8.2025. Viitattu 2.12.2025.
UN experts deeply concerned over ‘scholasticide’ in Gaza
OHCHR
18.4.2024. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
GHF:n ruoanjakelupisteet Gazassa ovat ”järjestäytyneen tappamisen ja epäinhimillistämisen” näyttämö
(Uutinen)
Lääkärit Ilman Rajoja
12.8.2025. Viitattu 2.12.2025.
OHCHR: Local statement on attacks on security personnel in Gaza [EN/AR
Question of Palestine
15.8.2025.
Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (OHCHR). Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Gaza: Over 400 Palestinians killed around private aid hubs, UN rights office says | UN News
news.un.org
24.6.2025. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Helin, Satu ja Nuuttila, Sakari:
Lähes kaikki ruokarekat ryöstetään: Yle selvitti vastaukset kysymyksiin Gazan nälästä
Yle Uutiset
18.8.2025. Viitattu 2.12.2025.
Sharon, Jeremy, ToI Staff, Agencies:
Israel rejects genocide claims at ICJ, pans South Africa’s ‘grossly distorted’ charges
The Times of Israel
12.1.2024. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Casciani, Dominic:
Israel-Gaza: What did the ICJ ruling really say?
www.bbc.com
17.5.2024. Viitattu 2.12.2025.
(englanniksi)
Rockets traumatize Israeli border town
Boston.com
(englanniksi)
Q&A: Gaza conflict
. BBC 18.1.2009.
(englanniksi)
Iron Dome successful in downing 75% of rockets
The Jerusalem Post
30.12.2011.
(englanniksi)
UN criticizes rocket attack on Israel
. CNN 11.9.2009.
(englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Juusola, Hannu & Huuhtanen, Heidi (toim.):
Uskonto ja politiikka Lähi-idässä
Helsinki
Gaudeamus, 2002.
ISBN
951-662-849-4
Päivinen, Pasi:
Israelin ja Palestiinan konflikti
Helsinki
Edita, 2004.
ISBN
951-37-4114-1
Reime, Hannu:
Israel/Palestiina. Kahden kansan luvattu maa
Helsinki
Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003.
ISBN
952-471-056-0
Aiheesta muualla
muokkaa
muokkaa wikitekstiä
Wikimedia Commonsissa
on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
Israel
Wikimatkoissa
on matkaopas aiheesta
Israel
Suomen suurlähetystö, Tel Aviv
. Tietoja Israelin väestöstä, sijainnista, ilmastosta, yhteiskunnasta ja kulttuurista suomeksi.
Israelin ulkoministeriö
. Tietoja Israelista.
(englanniksi)
Israel Update
. Israelin ystävien suomenkielinen julkaisu.
Aavikolta Jerusalemiin – matkakertomus vuodelta 1967 (video)
. Yleisradion Elävä arkisto.
Lähi-itä
Itsenäiset valtiot
Arabiemiirikunnat
Bahrain
Irak
Iran
Israel
Jemen
Jordania
Kuwait
Kypros
Libanon
Oman
Qatar
Saudi-Arabia
Syyria
Turkki
Itsehallintoalueet
Palestiinalaishallinto
Aasian
valtiot
Itsenäiset valtiot
Afganistan
Armenia
Azerbaidžan
Bahrain
Bangladesh
Bhutan
Brunei
Etelä-Korea
Filippiinit
Georgia
Indonesia
Intia
Irak
Iran
Israel
Itä-Timor
Japani
Jemen
Jordania
Kambodža
Kazakstan
Kiina
Kirgisia
Kuwait
Kypros
Laos
Libanon
Malediivit
Malesia
Mongolia
Myanmar
Nepal
Oman
Pakistan
Pohjois-Korea
Qatar
Saudi-Arabia
Syyria
Singapore
Sri Lanka
Tadžikistan
Thaimaa
Turkki
Turkmenistan
Uzbekistan
Venäjä
Vietnam
Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Kiistanalaiset valtiot
Abhasia
Etelä-Ossetia
Palestiina
Pohjois-Kypros
Vuoristo-Karabah
Taiwan
Erityisalueet
Akrotíri ja Dekéleia
Brittiläinen Intian valtameren alue
Hongkong
Joulusaari
Kookossaaret
Macao
Lasketaan kuuluvaksi myös
Eurooppaan
Israelin historia
Israelin maa
Israelin esihistoria
Israelin ja Juudan historia
Juutalaiset
Sionismi
Alija
Tel Aviv
(1917)
Viisi sopimusta:
McMahon–Husain-sopimus
(1915–16)
Sykes–Picot-sopimus
(1916)
Balfourin julistus
(1917)
Weizman–Feisalin sopimus
(1919)
Feisal–Frankfurter-sopimus
(1919)
Palestiinan brittiläinen mandaatti
Transjordania
(1921)
Valkoinen paperi
(1939)
Kuolleenmeren kääröt
Itsenäinen Israel
YK:n jakosuunnitelma
Israelin itsenäisyysjulistus
Juutalainen pakolaisuus arabimaista
Arabien–Israelin konflikti
Israelin–Palestiinan konflikti
Israelin itsenäisyyssota
(1948–49)
Suezin kriisi
(1956)
Fatah
ja
Palestiinan vapautusjärjestö
Kuuden päivän sota
(1967)
Jom kippur -sota
(1973)
Camp Davidin rauha
(1978)
Operaatio rauha Galileaan
(1982)
Sabra ja Shatila
Ensimmäinen intifada
Oslon rauhanprosessi (1993–2000)
Israelin ja Jordanian rauhansopimus
(1994)
Toinen intifada
Tiekartta
(2003)
Libanonin sota 2006
Dimonan
ja
Nahal Sorekin tutkimuslaitokset
Mossad
Kibbutsit
ja
Mošavit
Operaatio Mooses
Mordechai Vanunu
Juutalaisten pakolaisuus Venäjältä
(1989)
Jitzhak Rabinin salamurha
(1995)
Nyky-Israel
Juutalaissiirtokunnat
Länsiranta
Juudean ja Samarian hallintoalue
Gazan kaista
Jerusalem
Länsi-Jerusalem
Itä-Jerusalem
Golanin kukkulat
Noudettu kohteesta ”
Luokka
Israel
Piilotetut luokat:
Artikkelit, joissa on vanhentuneita linkkejä
Tietolaatikot joiden kuva-parametrissa on wikikoodia
Small-elementtiä käyttävät tietolaatikot
Small-elementtiä käyttämättömät tarkenteelliset tietolaatikot
Maantieteeseen liittyvät artikkelit
Phonos-laajennusta käyttävät sivut
Puutteelliset lähdemerkinnät
Päivitystä kaipaavat sivut
Yhteiskuntaan liittyvät artikkelit
Tapahtumalle ei ole merkitty tapahtuma-aikaa
Epäselvät artikkelit
Seulonnan keskeiset artikkelit
Israel
Lisää aihe